torstai 29. elokuuta 2013

Tykkääkkö sun tyästä?

Vain minuutti sitten kuulin yllättävän kysymyksen pikkulapselta:

- Tykkääkkö sun tyästä, äiti?
- Tykkään!
- Se on aika kiva juttu tossa sun tyässä :)

Näillä tähän työpäivään,


perjantai 23. elokuuta 2013

Kleski.

Nyt sekoitetaan pakkaa, suurella kädellä. Saapa nähdä, kuinka pienen ihmisen tässä käy. Tämä vain tässä itselle muistutuksena, tähän palataan vielä.

Mutta niin ne työt sitten alkoivat, toden teolla. Jos jossain työssä voidaan sanoa, ettei ole kahta samanlaista päivää, niin voin täysin allekirjoittaa edellisen. Ei ole. Jos joskus on ollut samankaltaisia päiviä, ne ovat muisto vain. Ei sillä, että valittaisin, ei suinkaan, totesin vain työn olevan hauskaa.

Miten siviiliminä sitten kukkuskeleksii? Kesäleskenä edelleen. Meidän kesä jatkuu vielä syyskuunkin. Tosin tänä aamuna oli kuulemani mukaan ollut viisi plusastetta, melkein talvi siis... Tässä sitä istuksin ja kirjoittelen, villasukat jalassa... kävin hakemassa viinipullonkin... tai siis kaksi... viime perjantaina samankaltaisella reissulla tapasin useampia tuttuja, todistivat rappioni alkaneen, ostin silloin kolme pulloa... no kun ne ravut...

Tämä näyttää olevan sellaista tajunnan virtaa taas, että lienee parempi korkata toinen niistä tämänpäiväisistä ja palata linjoille kun on jotain oikeaa sanottavaa. Tai näytettävää. Tilkkupeittoja. Riippukeinu. Suomen laki. Kaappiostos. Kukkia. Ei yhtään päärynää. Ja hei. Kesälesken on ollut pakko ryhdistäytyä. Olenhan jo vuosia saanut nauttia vanhan miehen ruoanlaitosta, klesken on ollut pakko tarttua kauhaan. No joo, eilisen kakun teetin, saatiin ranskanvieraita ja kleski painoi töitä ehtimättä paneutua mihinkään niin vaativaan. Mutta muuten. Eipä ainakaan vaa'assa näy huonolla ruoalla olo...

Palaan siis linjoille, kunhan ollaan saatu viettää nämä edessä olevat kesäpäivät (ne "lupasi" lämmintä tänne päin).


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Keskellä ei mitään


Olin tänään keskellä ei mitään. 

Olin kumartuneena 
katsomaan tarkemmin 
maassa olevaa juttua. 

Hesen pussi. 

Keskellä ei mitään.



Samassa kuulin takaani äänen.
Kas.



Viitaa lainatakseni...

Tikka päätään puuhun hakkaa,
muttei loukkaa,
koskei lakkaa...



Ihanainen kesäpäivä.


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Peruskauraa

Sataa kaatamalla. Jossakin aivojen sopukassa riimille on jatkoa, se vaan ei suostu tulemaan ulos. Jotenkin "lehden alla"... Eikä mitää Sir Elwoodia, vaan enemminkin vaikka Kirsi Kunnasta tai jotain. Talo on hiljentynyt, kaikki ovat jossakin, kuka missäkin, koulussa, harjoittelussa ja missä lie.

Itse olen palannut perusasioiden äärelle, olen silittänyt puolen metrin pinon keittiöpyyhkeitä. Keittiöremppa kun edelleen antaa odottaa itseään. Astianpesukonetta ei edelleenkään/vielä ole, kuivauskaapinhan revin jo pari vuotta sitten alas seinältä. Sehän tarkoittaa mummun aikaan siirtymistä tiskissä. Pyyhe tiskipöydälle astioiden valutusta varten ja toinen kuivaukseen. Rentouttavaa. Ja jonkun muun sattuessa olemaan kotona tiskauksen aikaan se on myös sitä laatuaikaa, toinen tiskaa ja toinen kuivaa.

Kahvinkeitin naksahtaa, haettava kupillinen kahvia ennen jatkamista.

Mietin jatkoa. Kuinka sanoisin. Kirjoittaisin. Kevät meni. Kesä meni. Moni asia olisi saanut jäädä tapahtumatta. Kuitenkin istun tässä nyt, kahvikuppini kanssa. Taas yhdellä vedenjakajalla.

Taivas sitä vettä tuntuu jakavan, tällä kertaa riittävästi. Sitä ei tänä kesänä meidän kulmilla ole juurikaan saatu, puutkin pudottavat kuivia lehtiään, jo monetta viikkoa.

Kun tätä kerran kirjoitan, kaivoin esiin kamerani kuvaa ajatellen. Tältä kesältä ei ole kuvia. Kamera on levännyt laukussaan. Puhelimen kamera on tallentanut vain muutaman faktakuvan, ikäänkuin arkistomielessä, todistusaineistona tapahtuneista asioista. Ei siis mitään julkaisukelpoista.

Nyt pyrin palaamaan elämään, perusasioihin siis muuallakin kuin tiskaamisessa.