maanantai 27. helmikuuta 2012

Minusta ei ole...


Tällä kertaa ei käynyt ohralle huonosti, vaan niille viime perjantaina ostamilleni ruusuille. Ei minusta ole tähän.

Ihailimme kukkia lauantain, eilen, sunnuntaina, otin ne keittiöön lempeään hoitoon. Katkoin oikeaoppisesti varret ja vaihdoin uuden raikkaan veden.

No, uloshan aurinkoisena päivänä sitten lähdettiinkin ja kukat jäivät odottamaan pöydälle. Illalla menin hakemaan kukat paikalleen. Mitä löytyi? Tyhjä maljakko. Tyhjä. Ei kukkia, ei vettä. Hieraisin silmiäni ja pohdin, josko kilpirauhaseni on tehnyt tempun ja jollain lailla olen unohtanut jotain. Ei käynyt järkeen.

Sitten vain haastattelemaan vaivihkaa muuta perhettä, vaivihkaa siksi, ettei vajaa muistini paljastuisi. Vanhan talon vanha mies päästi minut tuskistani. "Ajattelin niiden olevan menossa roskiin kun ne siinä tiskipöydällä olivat". Hurraa, en ollutkaan hullu! Tosin riemu haihtui nopeasti, sinne menivät ne kukat, eivät olleet pelastettavissa enää.

Mitä tästä opin? En  mitään. Kun menen kauppaan, ostan uusia kukkia, onhan harjoitus oppimisen edellytys...

Mukavaa maanantaita,

perjantai 24. helmikuuta 2012

Perrjantai


Keskilapsi lähti prinsessajuhliin ja
äidiltä pyydettiin paketointia lahjalle.
Viiden minuutin paketti,
suikale luultavasti Tiimarin paperia ja
suikaleet kaksipuolista teippiä.
Lisäksi pieni nauha sydämiä,
siinä se.


Olen saanut lomailla eilisen ja
tämän päivän.
Tuli tarpeeseen.
Olen nukkunut.
Koko jälkikasvu kävi katsomassa
Risto Räppääjän uusimman.
LOL.
OMG.

Lomapäivien kunniaksi ostin itselleni
Reilun kaupan ruusuja,
saa nähdä,
kestävätkö ne kauemmin kuin viime viikkoiset,
jotka nuupahtivat yksi kerrallaan
ystävänpäivästä alkaen.



Toivotaan aurinkoista viikonloppua :)


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Minäkö kiinnostunut autoista?

No, en oikeastaan. Tai ehkä vähäsen. Tai en oikeastaan autoista, vaan oikeammin sen hyödyntämisestä. Ajan mielelläni. Olen aina ajanut. Jo silloin ammoisina aikoina ajaessani ajokorttia valitsin kuorma-autokortin. Ekalla läpi, rallikuskin opettamana.

Rahavarojen venyttyä ostin ekan oman autoni, pienen punaisen. Sitten vaihdoin sen vähän suurempaan siniseen. Sitten mies hankkikin firman kautta punaisen leasing-auton, sillä ajettiin kauan, nyt se seisoo pihassa, sinisestä luovuttiin jo uuden punaisen tullessa taloon. Jokin aika sitten ostin taas itselleni auton, nyt hopean värisen. Herkku.

Ajokorttini kustansin aikanaan itse, palkallani, muistaakseni 900 markkaa. Tein aivan muun alan töitä, mutta eräänä keväänä sain tarpeekseni eräästä työnantajasta ja kävelin paikalliseen teurastamoon. Sain paikan kesäkuskina, ajelin "nakkiautoa" ympäri seutuja, yhden kesän, sain kokeilla isompaa autoa, se oli kivaa, joskin rankkaa. Hyvin mustelmapitoinen kesä...

Joitain vuosia sitten sain jostakin päähäni, että haluan ajaa vähän isompaa autoa, en kuitenkaan suurta bussia tai suurta rekkaa. Päädyin 16-paikkaiseen, D1-korttiin. Ajoin sen riemulla, se oli oikeasti hauskaa. 

Siitä alkaen olen ajellut pikkubusseja, vapaa-aikanani. Tavallaan harrastuksena, mutta kuitenkin rahasta, sillä rahalla kustannan sitten sitä omaa kivaa, fillaria, kameraa jne. 

Se on oikeasti kivaa, tapaa paljon erilaisia ihmisiä, tutustuu aivan uusiin maailmoihin ja vaikka harrastuksiin. Pääsee paikkoihin, joihin ei muuten milloinkaan tulisi mentyä tai päästyä. Tutustuu Suomenmaahan aivan uudella tavalla, minä tykkään.

Eikä se vieläkään edes sivua oikeaa työtäni muuta kuin ihmisten puolesta.

Olen blogissani jo aiemmin maininnut Naisten Valmiusliitosta, olenko? No, joka tapauksessa olen mukana heidän toiminnassaan. Se taasen vie minua yhteistyöhön puolustusvoimien kanssa. Siellä sitten tarvitaan se viime postauksessa mainitsemani PV:n ajolupa. Sillä luvalla saa ajaa PV:n alueella ja joitain PV:n kulkuneuvoja. Se lupa on voimassa viisi(?) vuotta ja se meni osaltani umpeen ikiaikoja sitten. Viime sunnuntaina kävin uusimassa sen lähivaruskunnassa. Jos Ulapan lippu liehui sinisellä taivaalla, sunnuntain lippu puolestaan liehui lumipyryssä:



Ja sitten tuli se jokanaisen taitoihin ja verestettäviin sellaisiin kuuluva osuus. Auton ajoonlähtötarkastus. Hyvä muistutus. Kannattaa tutustua omaan autoon ja sen ominaisuuksiin, siitä on yllättävää hyötyä joskus, rahanarvoistakin.

Osaatko parkkeerata tilaa säästäen?


Entä tuuletus? Kaikki luukut auki? Näinkö?


Entä osaatko ajaa / ohjata kaivinkonetta? (Pahoittelut kuvauksen kohteelle, ilman sinua kuvasta ei olisi ymmärtänyt sen olevan kaivinkone, jos nytkään...)



Hih, en  minäkään osaa, tässä se oli vain kuvausrekvisiittana, puhujapönttönä ;)

Mukavaa loppuviikko meille kaikille, itsekin saan olla kaksi lomapäivää perheen keralla!




lauantai 18. helmikuuta 2012

Hyv' yöt' nyt vain :)


Tänään on juhlittu, sekä vanhan talon vanhaa miestä että hänen äitiään, siis anoppiani. Äiti ja poika täyttivät yhteensä pitkälle toista sataa vuotta. Herkuttelimme kiinalaisella ruoalla ja jälkiruoaksi perheemme perinne, suklaalla kuorrutettu kakku. Kakussa oli täytteenä omenatäyte oman pihan omenoista.

Tässä siis mummun lahjasukat, jotka vilahtivat edellisessä postauksessa keskeneräisinä. Kuvakulma on vähän hassu, kyllä niissä oikeat kantapäät on, halusin vain kuvion näkyville.




Vanhusten lähdettyä kotimatkalleen me jäimme hyvän ystävämme kanssa taas pelaamaan. Olen jo aiemminkin tainnut mainita jotain Mahjonggin peluusta. Pelasimme taas, tällä kertaa aloimme peluun ajoissa ja puolet saimme pelatuksi. Koko pelissä olisi mennyt huomisen puolelle pitkälle, minun vuokseni jätimme pelin puoleen. (Olen aamulla lähdössä ajamaan ajolupaa, puolustusvoimien alueella ajaakseni.) Joskus kauan sitten markka-aikaan pelasimme Mahjonggia rahasta, euroaikana laskemme vain pisteitä. Tänään voitin mennen tullen, markoissa laskettuna vajaat pari sataa, mutta nyt vain pisteitä. Hyvä kuitenkin näin, vain lotto on vielä tarkistamatta :)


Ihanaa, talo on täynnä elämää, saimme yhden prinsessan talouteen lisää, pääkaupunkiseudulta tällä kertaa. Isolapsi sulhoineen läksi jo kotimatkalleen. Talo kaikuu Robinia, Frontside Ollie heläjää ja kaikuu seinästä seinään. Onneksemme emme asu kerrostalossa...

Hyv' yöt' nyt jääkäätte :)



perjantai 17. helmikuuta 2012

Lunta, ihanaa lunta

Näin sitä sitten sitä lunta tulee.
Lumitöitä saa tehdä kerran jos toisenkin.

Tämä kuva tosin on jo alkuviikolta,
aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Anopin sukat kesken, mikä lie mehiläiskennomalli,
yllättäen taas Novitalta, kuten lankakin.


Tulin sekä eilen,
että tänään normaalia aiemmin töistä kotiin,
lumitöihin.
Ja ai että, miten nautinkaan.
Töistä kotiin silloin,
kun kukaan muu ei vielä lähde...
sinne jäivät, kaikki.

Muu perhe täällä sitten ensi viikolla lomaileekin,
hiihtänevätkin.

Minä sen sijaan olen töissä, ainakin alkuviikon,
jos kaikki menee suunnitelmien mukaan,
voin loppuviikon muka-hiihdellä perheen keralla.

Töissä työkaveri sanoi jo nostaneensa sukset
seinän nojalle odottamaan hiihtäjäänsä,
latu menee alle sadan metrin päästä,
sukset kuitenkaan eivät itse ole menneet hiihtelemään;)

Minun sukseni sen sijaan ovat kellarissa,
olleet jo monen monituista vuotta.
Tarkalleen ottaen, olen hiihtänyt viimeksi silloin,
kun isolapsi oli murrosikäinen ja
kävimme sunnuntaisin hiihtämässä laduilla,
joiden korkeuserot olivat huimat.
Yksi mäenlaskuista jäi viimeisekseni.

Voisihan sitä taas kokeilla.

Hei,
ihanaa viikonvaihdetta
teille,
arvoisat lukijani,
palataan tutkalle taas :)








maanantai 13. helmikuuta 2012

Sytomyssyt


No, nyt ovat piposet valmiit.
Ja luovutettu.

Neuroosilleni uskollisesti,
alkuluku,
kolmetoista kappaletta.




Punaista lukuun ottamatta
Miamia.
Punainen Tennesseetä.
Pörrö SansnesGarn'in funnya.



Askartelin pesulaput


ja toivotukset kassiiin.


Tämä oli itselleni terapiatyö.
Tänään on tasan kaksi vuotta siitä,
kun hautasimme isäni.
Melanooma sai hänet.


perjantai 10. helmikuuta 2012

Ai meilläkö viileää?


Näin meillä katsotaan telkkaria :)




Ulkona huitelee pakkanen kovin kovin kylmissä lukemissa,
auto käynnistyy, mutta on kovin kankea ohjata,
polkupyörä palelee kotipihassa.

Mutta.
Kakluunit puskevat suloista lämpöään.
Vanhan talon vanha mies lupasi laittaa tänään
borssikeittoa.
Viikonloppu perheen kanssa.
Sytomyssyjen luovutus.
Aurinko paistaa.

Onnea.



keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Lämmin kiitos...

...siis kaikille arvontaan osallistuneille
ja
tervetuloa te uudet lukijat :)


Pääsette heti jakamaan tuskaani.

Minä se vain koukuttelin sytopipoja,
yhden toisensa jälkeen.
Nyt ne odottavat tuossa viimeistelyä.
Miksei kukaan varoittanut?
Viimeistelyyn menee aikaa
enemmän kuin koukutteluun yhteensä!

Näillä nakkisormilla ainakin


Ystävänpäivää odotellessa,


tiistai 7. helmikuuta 2012

Anteeksi!

Saimme presidentin
ja lupauksestani huolimatta
arvonta suoritettiin vasta nyt.

Arvontakoneeni,
valtava määrä rouvia,
päätti voittajanumeron
ja numeron haltija oli Kate,
blogista Omenankukkia ja villalankaa.

Onnea, Kate! Posti tuo :)


Tätä odotellessa,
kevätsää...
 
 
Oikein mukavaa viikon jatkoa teille,
arvoisat lukijani,
nautitaan arjesta :)
 
 

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Tänään valitaan ja arvotaan

Täydellinen sää vaalikävelylle, aurinkoa ja kirpakkaa pakkasta.

Tässä pari otosta kotoa.




Vietiin pikkulapsi prinsessan synttäreille, mukanaan hänellä oli kutomani sukat, seiskaveikkaa ja kukkaketoa. Huomaattehan virkatut kukkareunukset, pakkohan niitä käyttää on kun kerran oppi niiden teon...




Tästä voisi kysyä, josko tämä on liian kauan ollut sään armoilla... romuooppeli.



Kettu lienee jättänyt nämä jäljet. Vanhan talon vanha mies ja pikkulapsi näkivät viikko sitten kaksi paksua kettua pihallamme.




Ja Saves-lyhty lumiasussaan.

Ja näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä hetkellä, palaan eetteriin illalla, kunhan tulevan prestidentin nimi ja arvonnan voittaja ovat selvillä :) Vielä ehtii nimensä naputella kommenttilaatikkoon:)

Siis iltaan :)









keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Härreguud!

kuva: www.novita.fi
Olin jo epätoivoinen tuon Miamin suhteen,
luulin sen poistuneen valikoimista.
No, minähän sitten sitä
verkon kautta tilasinkin
ja samaan aikaan löysin
pääkaupungistakin sitä.

Mutta nyt.

Näyttää siltä,
ettei sen taru olekaan lopussa, luulisin.

Cittarista sitä kuuleman mukaan saa :)

Pääkaupungin pääkadun Sokoksessa
se maksoi 2.50 euroa
ja mitä tähän vastaa Cittari? 2.90...
Jo on hinnankorotus.

Voi vain arvata seuraavan ostopaikan,
tai ainakin sen,
mikä se ei ainakaan ole :)

Sydämistyneenä