Näin sitä sitten sitä lunta tulee.
Lumitöitä saa tehdä kerran jos toisenkin.
Tämä kuva tosin on jo alkuviikolta,
aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Anopin sukat kesken, mikä lie mehiläiskennomalli,
yllättäen taas Novitalta, kuten lankakin.
Tulin sekä eilen,
että tänään normaalia aiemmin töistä kotiin,
lumitöihin.
Ja ai että, miten nautinkaan.
Töistä kotiin silloin,
kun kukaan muu ei vielä lähde...
sinne jäivät, kaikki.
Muu perhe täällä sitten ensi viikolla lomaileekin,
hiihtänevätkin.
Minä sen sijaan olen töissä, ainakin alkuviikon,
jos kaikki menee suunnitelmien mukaan,
voin loppuviikon muka-hiihdellä perheen keralla.
Töissä työkaveri sanoi jo nostaneensa sukset
seinän nojalle odottamaan hiihtäjäänsä,
latu menee alle sadan metrin päästä,
sukset kuitenkaan eivät itse ole menneet hiihtelemään;)
Minun sukseni sen sijaan ovat kellarissa,
olleet jo monen monituista vuotta.
Tarkalleen ottaen, olen hiihtänyt viimeksi silloin,
kun isolapsi oli murrosikäinen ja
kävimme sunnuntaisin hiihtämässä laduilla,
joiden korkeuserot olivat huimat.
Yksi mäenlaskuista jäi viimeisekseni.
Voisihan sitä taas kokeilla.
Hei,
ihanaa viikonvaihdetta
teille,
arvoisat lukijani,
palataan tutkalle taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti