keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Mitäs sitä kesällä tehtiinkään?



Kerättiin tietenkin 
simapulloja ensi vapuksi. 
Nyt niitä on riittävästi.
Kukaan ei juo niin paljoa simaa...





Entä mitä Pinterest 
sai sunnuntaina aikaan?

Tässä alkuperäinen 
innoituksen lähde osoitteesta 



Ja tässä minun kätteni tuotos:


Tuota alkuperäistä reseptiä 
en käyttänyt, 
vaan ostin kaupasta 
vanhaa kunnon Hilloxia. 
Koettavaksi jää, 
kuinka kaikkien noiden 
sipulien (kelta- valko- ja puna) 
maku sopii pieneen tilkkaseen kurkkua. 
Kurkkua noin kolmannes, 
loput sipuleita :)
Ja joo'o,
onneksi kuvasin purkin heti,
himmeneminen alkoi vartissa.
Saas nähdä,
miltä näyttää parin viikon kuluttua.
Arvauksena himmee :)

Nyt se syksy sitten saapui minullekin.
Olen joutunut pukeutumaan sukkiin.
Tähän saakka 
olen pärjännyt paljain varpain 
ja tarvittaessa siihen villasukat.
Olen myöntynyt puuvillaisiin sukkiin.
Milloin sukkahousut?
Kalsarit?

Tänään ekaa kertaa kakluunissa tulet.
Tänään ekaa kertaa 
ilmalämpöpumpun kaukosäädin hukassa.

Eilen ekaa kertaa hanskat kädessä 
fillarin selässä.

Tällä viikolla olen myös ylittänyt itseni.
Töissä.
Tyytyväinen.

Kaksi hyvää työpäivää edessä.
Sitten ansaittu viikonloppuvapaa.
Tyytyväinen.

Keskilapsi ompelee minulle tunikan.
Tai kaksi.
Tyytyväinen.

Kirpulta nappeja.
Tyytyväinen.

Kirpulta Bosweelin paita
vanhalle miehelle,
kympillä yli satasen paita.
Tyytyväinen.

Mikäs tässä siis ollessa?
Tyytyväisenä.


Ja hei, sinä uusi lukijani,
toivotan sinut 
sateen ropinassa
lämpimästi tervetullleeksi!!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tässä on minun aamuni


Heräsin, hain pikkulapsen linja-autolta, kävimme mummokirpulla ostoksilla ja paketoin maailman parhaan synttärilahjan, kirjan, pikkulapsen tehdessä sankarille kortin. Nyt keskilapsi on yhdessä pikkulapsen kanssa lähdössä juhlia kohti, itse jään kotiin potemaan jälleen kerran päätäni. Ei siinä paljoa potemista ole, on sen verran tehokkaat lääkkeet,  mutta ei tällä päällä sitten autoillakaan. Sisko siis kehiin.


Mummokirppu on saanut meidän perheen keskuudessa nimensä siellä suunnilleen koko päivänsä viettävästä mummosta, hänellä on siellä kaksi loosia myyntitilaa itsellään. Se mikä muu erikoinen piirre tuossa paikassa on, on se, että siellä tuntuu olevan paljon looseja, joissa myydään edesmenneiden vanhahkojen naisten jäämistöjä.

Niistä jäämistöistä taitavat olla minunkin tämänkertaiset ostokseni, punainen muovikannu, pientä vähän isompi siivilä ja pieni pala kiehtovaa vihreä-mustaruudullista kangasta. Siellä mieleen nousi kysymys, miksi joku myy mummonsa alusvaatteita? Alushameet vielä ymmärrän, mutta entä alushousut? Kampausviittoja ja -nuttuja siellä vilisee, samoin riihimäen lasipurkkeja, jos silmälasikehyksiä tarvitsee, sieltä löytyy. 

Mutta se, mikä on käsittämätöntä, on hinnoittelu. Mielestäni kirpparin idea on siinä, että tavara saadaan kiertoon sitä "tarvitsevalle", ei ahne ylihinnoittelu. Vai mitä sanotte kuuskytlukulaisesta sileästä alushameesta, maksaisitteko viisitoista euroa? Minä en  ainakaan. Hinnan ollessa kohtuullisempi olisin voinut jopa hankkia sellaisen, se joka alushametta on käyttänyt, tietää sen edut. Huhuu kuitenkin, olin ihan pienen pieni pikkutyttö kuuskytluvulla... tämä on yksi vanhenemisen oireista, pitää korostaa olevansa edelleen nuori...

Ja kuvassa näkyy nappeja. Se oli ihan pakko. Stalkkerini nimittäin herjasi äitiään blogikirjoittelusta, hänen mielestään hänen äitinsä päivitykset koskevat aina jonkin asian valkoiseksi maalaamista tai nappien ostamista.  Ihan kaikkea tuota en allekirjoita, mutta totta, napit ovat heikkouteni. Niitä on kaikkialla. Laatikoissa, hyllyissä, purkeissa, pöydillä, pusseissa... lieventävänä asianhaarana mainittakoon, etten milloinkaan osta niitä uutena. Ja Pinterestissäni löytyy kohtuullinen kuvavalikoima nappien hyödyntämisestä, jos nappiongelmatiikka kiinnostaa, kannattaa klikata. 

Tuosta punaisesta kannusta sen verran, että aluksi ajattelin sen olevan niitä kuuskytluvun lopun maitopussien kanssa käytettyjä kannuja, mutta kotona tulin toisiin ajatuksiin. Siitä puuttuu se kiilamainen kolo nokasta. Kuka tietäisi tästä paremmin??

Sateista sunnuntaita, 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kukkaron tyhjennys

 
Tyhjensin kukkaroni ja
inventaari kertoo karua kieltään:
 
Pari hassua kolikkoa,
perinteiset plussa- ym. kortit 
ja niiden lisäksi kuitteja:
 
- kirjaston kuitti kolmesti
- Konttiostokset kertaalleen
- kierrätyskeskuksen hankinnat kahdesti
- pikkukirppari kerran
- vanhenemisenpiilotusaine kampaajalta
- Pelastusarmeijan kirppari kerran
- parkkimittari kahdesti
- kahvikuppi muutamaan kertaan töistä
 
Tästä voidaan päätellä,
etten ole pitkään aikaan
käynytkään ruokakaupassa. 
Vanha mies on ansiokkaasti
sen siis hoitanut.
Kertaalleen ylitin itseni
ja kävin torilla,
sieltä kuittia en tiettykään saanut. 
Tosin kaikki edellämainittu saa
taannoisen postaukseni kummaan valoon,
siinähän sanoin kaivanneeni vaihtelua
työ-kauppa-koti-kuvioihin.
Varmaan siis luulin olevani
perheenäiti parhaimmillaan...
 
Ja näin se äiti kohtelee lastaan
 
 
 
 

torstai 13. syyskuuta 2012

No nyt olen nähnyt kaiken

Viedessäni keskilastamme Nälkäpäiväkeräystä toimittamaan kohtasin näyn, jota en milloinkaan tällä rajallisella mielikuvituksellani olisi pystynyt kuvittelemaan:

Nuori isä oli ulkoiluttamassa yksivuotiastaan, pieni rattaissa siis. Isän kulkuneuvo oli rullalauta.

-t-

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kattopuutarha



Mekko päälle, volkkarin kattopuutarhaa kasvattelemaan ja työn äärelle, kas siinäpä tehtävää tälle päivälle.

Eilen olin kuulemassa Vilja-tytön saavutuksia, itseäni paremmassa seurassa. Ja taas opin, kuinka asioilla on ainakin kaksi puolta, ja kummatkin ovat oikeassa, niin oikeassa. Neuvottele siinä sitten kummankin ollessa oikeassa ja aivan eri mieltä. Minun taitoni neuvotella onnekseni ei ole tässä asiassa olennaista, saan vain seurata prosessia, ja totta, seuraankin mielenkiinnolla.

Eikös se niin ole, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :) Joulu siis saa tulla... ehei, en todellakaan ala puhua joulusta vielä, vaan tämä kilpparikuvio on tuonut uuden piirteen rouvan nukkumisiin. Olen väsynyt illalla, menen lukemaan ja siitä sitten nukkumatti saapuilee. Tai siis ei saapuile. Saatan tunnin-pari olla aivan hereillä, yhdessä ja samassa asennossa, aivan rauhassa, silmät auki, muuten aivan kuin nukkuisin. Siinä sitten onkin aikaa miettiä syntyjä syviä. Olen tietoisesti opetellut olemaan ajattelematta työasioita noinakaan hetkinä, ei niitä silloin ratkota.

Suuntaan siis ajatukseni muualle, ja mikäs sen mukavampaa kuin käsiensä käytön suunnittelu. Illan pimeinä tunteina olen suunnitellut syksyn tulevia käsitöitä. Hyvänä pohjana ajattelulle on salainen paheeni, Pinterestin selaaminen, perheen mielestä ei niin kovin salainenkaan... Olen koonnut itselleni ideapankkia ja sen selailu ja täydentäminen on minun pienelle mielelleni terapiaa. Sivutuotteena paljon pohdintaan sopivaa materiaalia.

Nyt terapoinnit sikseen ja autonrattiin, muuten tulee kiirus!
Heikää hei!


torstai 6. syyskuuta 2012

Hypistelin taas

Tällä kertaa hypistelin kierrätyskeskuksessa. Ja rahaa meni taas. Ostin lusikoita teräksisenä ja hopeisina ja pikkuisia ruusuhaarukoita sekä sokerilusikan. Lisäksi käsiini sattui Koskimiehen ja Somersalon Keittotaito vuodelta 1956, sehän tarrautui käsiini. Ja kyllä, maksoin 80 senttiä tuosta silmiäni hivelevästä pienen pienestä jalkalasista...


Ja ihmeiden ihme tapahtui. Poikkesin myös askarteluliikkeessä. En käyttänyt senttiäkään ostoksiin, kiertelin vain. Myöskään sisustusliikkeestä en ostanut mitään, senkin vain kiersin läpi. Mutta vanhenemisenpiilotusainetta ostin kaksi pullollista naapuriliikkeestä, illalla taiotaan.

Kuka se sanoi hellettä olevan? Ei täällä ainakaan, vaan täällä on aivan täydellinen syyssää, kolmetoista astetta ja kuivaa. Syksy tuoksuu jo väkevänä, pihakukat huutavat kuivuuttaan sateen tai kastelun puutteessa, komposti pölläyttelee aromejaan, omenat odottavat säilöjää ja tämä yksi vain viettää jonkinlaista luppopäivää kaiken raadannan välissä, tekemättä mitään oikeaa tai järjellistä. Tällä sitten taas jaksaakin jatkaa huomenna.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Viherpiipertäjän auto

 
Läksin tuossa töistä
ja kuinka satuinkaan ajeleksiessani katsomaan
sivuikkunasta ulos.
Automme vihertää selvästi.
Suorastaan ekoauto.
 
 
 
 
Lasin ja tiivisteen välissä
kasvaa koivuviljelmä,
kuvassa vertailukohteena koivun siemenet...
kaikki ikkunat reunustettuna
kauniilla viherkuorrutteella :)
 
 
 

maanantai 3. syyskuuta 2012

Oonko vähän ylpee?

Tulin pikkulapsen vanhempainillasta koululta. Ennestään itselleni ventovieras äiti kehui, miten pikkulapsemme oli heti ekana koulupäivänä ottanut hänen lapsosensa siipiensä suojaan ja esitellyt hänelle kaikki tärkeät jutut ja siitä alkaen pitänyt hänestä huolta ja myöskin hänen puoliaan kaikessa. Ylpeä äiti täällä...

Ja mitä näinkään kotiin tullessani? Samainen lapsi oli kokoamassa erään ruotsalaiskaupan myymää pyörällistä laatikostoa siskolleen... taitaa legorakennelmien ohjeiden seuraamisesta olla jotain hyötyä... valmis laatikosto. Kokonaan. Kaikkineen. Pyörineen. Laatikoineen. Ja vähän ylpeä äiti taas... Eikä ollut ihan legojen hintainen...

Hitsi. Y - L - P - E - Ä !!