torstai 24. toukokuuta 2012

Kirpulle oli päästävä


Viikko sen kun kulkee kohti loppuaan, onnekseni. Tällaista viikkoa en kestäisi enää pidempään. 

Vastapainona kaikelle tällä viikolla kirjoittamalleni työrankkuudelle olen tänään saanut suunnitella ja näperrellä huomista ajatellen. Kierrätyskartonkia, keltaisia kukkia, leimailua, koivunlehtiä tralalaa.

Kirpulta kiva hame ja heikkouteni, napit ja Iittala virhreänä (ok, vihertävänä).



Vanha mies ja pikkulapsi ovat viljelmillämme kuopimassa maata ja istuttelemassa ja kylvämässä viimeisiä, kotona on aivan hiljaista.

Ulkona mustarastas availee iltalaulujaan. Pihapiirissämme päristelee myös jonkinlainen harakkapopulaatio, ne tappelevat räkättirastaiden kanssa aika metelillä aamuisin. Ikkunasta katsellessani huomaan naapurin syreenin olevan pulpahtamaisillaan kukkaan, nuput suorastaan pullistelevat.

Taidan lähteä nuuhkimaan kevättä :)



keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kovan päivän ilta

Arki-ilta.
Lasillinen viiniä on paikallaan tänään,
juuri nyt.
Tämä päivä oli
yksi niistä syistä
olla töissä vähän sairaana.
Onnekseni se on ohi, 
poikkeuksellisen kova päivä.
Aamusta iltaan.
Suuria päätöksiä on tehty
ja niiden seurauksia tässä sitten
suunnitellaan ja toteutetaan tulevaisuudessa. 

Käytäväkeskusteluja.
Puhelinkeskusteluja.
Naamakkainkeskusteluja.
Perusteluja.
Ratkaisuja.

Tunteet pinnassa kaikilla.
Vielä kun osaisi
noiden tunteiden vierelle nousta,
en yläpuolelle nousua kaipaa,
vaan nimenomaan
niiden rinnalle nousu olisi hyvä taito osata.

Suurten juttujen vastapainona
tässä muutama rauhoittumiskuva
tältä illalta:

Kevään eka tulppaaninnuppu,
viimeisenä avautunut


Salaattiorvokit


Retiisi-vesiheinä-ratamo-voikukkaviljelmä


Ellei päärynäpuu kuki,
ainakin kirsikka kukkii



Harvaa patjarikkoa rutikuivassa kivikossa

Heikäätte hei, laskeudutaan loppuviikkoon :)




tiistai 22. toukokuuta 2012

Ihana tuoksu leijui vastaani...



... tullessani töistä tänään. Vanhan talon vanha mies oli valmistamassa ruokaa, yhtä parhaistaan, kaikenmaailmansalaattia. Kysyin josko herneenversot kelpaisivat mukaan ja toki vain kelpasivat.

Kas näin:




Ja ellen milloinkaan ole aiemmin maininnut, kasvatusruukku on Saves-tuotantoa :)


Köhä voi hyvin, kohköh vaan, antibiootti puree. Olen kuullut kauhujuttuja mykoplasman aiheuttamista jälkitaudeista ja seurauksista. Olen luvannut itselleni olevani heti pois töistä jos olo pahenee, töissä kuitenkin teen merkittäviä asioita merkittävien ihmisten kanssa, niin kauan kuin minä siellä olla voin, olen, en voi jättää töitäni muille ilman suurta pakkoa. Ja kyllä, sädekehä on himmennyt jo aikoja sitten ;) Kuten satakuntalainen sanoisi, kippiä mikä kippiä.

Ulkona on liki kolmekymmentä astetta pihan mittarissa, samoin oli eilen illalla kotitutuessani töistä kahdeksan aikaan. Ah, mieleni tekisi tempaista kesämekko päälle ja istahtaa omenapuun varjoon siemailemaan vaaleaa sangriaa. Haaveissa vain, huomenna taas pitkä työpäivä, ei kannata pohjustaa sitä ihon palamisella. Hyi jos joku jotain muuta pohjustuksesta ajatteli!

Tuosta herneenverson vihreydestä tuli mieleeni yksi uudehko ikuisuusprojektini, siksak-kuvioinen villapeitto. Yksi sen väreistä on aika lähellä tuota versonvihreää, katsokaa vaikka:


Vaaleanpunainen ei oikeasti ole noin heleä, se otti valoja ikkunan kautta. Seiskaveikkaa. Muistaakseni varasin vähän toista tusinaa kerää tuohon projektiin, kun kerran halvalla sai, muka ;) Joitain raitoja valmiina, vain joitain kymmeniä puuttuu, ehkä jouluksi, jonkin vuoden jouluksi.

Mörköpeittoon, siihen isäni sairastaessa aloittamaani isoäidinneliöiseen, olen virkannut yhteneviä uloimpia reunoja luonnonvalkoisella. Kutinaihoisia kun vanhan talon väki on, olen ajatellut laittaa siihen toisen puolen esimerkiksi fleecepeitosta. Niin se puoli olisi ihoa vasten ja toinen puoli olisi se lämmittävä puoli. Saas nähdä kuinka etenee. Valmiita palojahan minulla on joitain satoja. Päättelemättä. Suurimman osan virkkasin saattohoidon aikana, silloin vain virkkasi, ei ajatellut mitään niinkin monimutkaista kuin lankojen päättelyä, virkkasi vain lapun toisensa jälkeen.

Jos joku miettii tämän viimeisimmän mörön tilannetta, se on aisoissa, tulevaisuus näyttää ainakin viikon verran vielä valoisalta. Ensi viikolla kuullaan tuloksia patologin tekemistä tutkimuksista. Mitkä ne ovatkin, ne otetaan vastaan ja eletään niiden mukaan. Isolapsi edelleen puikoissa, ollaan alettu nimittää häntä omaishoitajaksi ilman palkkaa. Siunattu lapsi, tuo minun Muruseni.

Lämpimäistä viikkoa, palaillaan jälleen linjoille!



sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Näin vanhaksi piti elää, että...

...sai elämänsä ensimmäisen keuhkoputkentulehduksen. Kaksi viikkoa ehdin yskiä keuhkojani ulos ennen lääkärikäyntiä. Olen tottunut viruksiin ja uskon viikon hoitavan ne pois. Tämä siis ei haihtunut viikossa ja nyt sitten antibioottikuuri naamariin. Pikkulapsi samoin. Vanha mies varmaan ensi viikolla. Keskilapsi kait samoin ensi viikolla. Isolapselta tämä tuli. Huoh! Henki toppaa niin, ettei ulos tee edes mieli.

Muuten,
katsokaas mitä herttaista
löytyikään tänä aamuna majatalostamme?


Entä mitä katseeni kohtasi eilen?
Joku on naamallaan matkalaukussa!


Tästä on hyvä jatkaa, keuhkojen rauhoittaminen tähtäimessä, töissä rankka viikko edessä, aamusta iltaan koko viikko. Toki lääkäri olisi kirjoittanut viikon saikkaa, mutta joskus vaan on oltava korvaamaton. Ei tässä mitä sädekehää viritellä, nyt vaan asia on näin. Piste.

Aurinkoista alkavaa viikkoa :)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Huhhellettä :)

Ei sitä hellettä vielä muualla taida olla
kuin minun sisälläni.
Tulin akupunktiosta.
Kehossa kuplii ihana rentous ja lämpö.
Jano.

Verenpaineet alle arvostelun
minähän syön migreeninestona verenpainelääkettä...
ja ihan normipaineet ilmankin),
fillarimatka varsin kiintoisa
näillä paineettomuuksilla,
ehjänä kotona kuitenkin.
Sain luottolääkäriltä puhelimitse luvan
jättää painelääkityksen kokeeksi pois,
katsotaan kuinka akan käy. 

Ja hui kauheaa, minä tuoksun mieheltä,
tuoksu leijuu nenääni aina vähänkin liikahtaessani.
Partavettä (-vesiä?) kait.
Asettelin naamani siihen hierojanpenkin läpeen
ja siitä kait se tarttui.
Hmm.

Tuonne Siperian puolelle valtakuntaamme
on torstaille ennustettu hellettä,
toivottavasti se siellä pysyykin,
minä tykkään tästä tämmöisestä,
kohtalaisesta.
On niin parasta herätä aamuisin lintukonserttiin
jo ennen kukonlaulua,
vielä paremmaksi sen tekee auringonnousu samaan aikaan.

Meidän pihan lämmöt kohdistuvat tällä kertaa orvokeihin


ja kukkapenkissä killittävään voikukkaan


Kiitos kaikki ihanaiset kommentoijat,
kommentit ovat ilo :)

Ja tervetuloa
uusi lukijani,
tervetuloa, toivottavasti viihdyt!




lauantai 12. toukokuuta 2012

Parhautta :)



Kaikki lapset kotona, vävyllä höystettynä :)

Aamulla venytellessäni
vanhan talon vanha mies toi minulle
sänkyyn kupillisen kahvia,
johon pikkulapsi totesi
ettei nyt ole äiteinpäivä, vasta huomenna!
Halutessaan tästä voisi vetää johtopäätöksiä,
mutta sanonpa vain, ettei kannata :)

Täällä elellään hiljalleen,
osittain mörön valtakunnassa.

Hiljalleen myös näyttää puutarha elelevän,
herää tosi hiljaa.
Nämä tulppaanit ovat näyttäneet tältä
jo ainakin kaksi viikkoa,
mitenkään muuttumatta.
Keltaisia jo odotan todella avautuviksi,
muut tulkoon sitten kun tulevat.




Lisäksi olemme saaneet joukkoomme uusia vahvistuksia,
ruttojuuren ja uudenlaisen orvokin.
Ruttojuuri ystäviltä
ja orvokki on ilmeisesti naapurista siementynyt.



Tämä orvokki taasen taitaa olla omia siemennyksiä,
jälleen uusi värimuunnos.


Eka näkyvä nuppu päivänkakkarassa.


Ja mahonia avaa kukkiaan:


Näillä eväillä huomiseen :)

Mukavaa lauantaita!


tiistai 8. toukokuuta 2012

Mörkö se lähti piiriin



Aurinko helli paisteellaan jo heti aamusta. Minulla oli koko jälkikasvu tilapäisesti yön yli kotosalla, aamuherätys kovin aikaiseen. Ja kun tuo isolapsi kovin kapeaa mallia on, hän sai kunnian ajaa naapurin uuden upean auton ulos tallista, talli kun on "vähän" ahdas sille, vain kapealuinen mahtui sinne pujottautumaan. Otin kameran mukaani aamuaurinkoon ja nappasin kuvia.


Isolapsi alkoi mörkövahdiksi, saapa nähdä kauanko häntä tässä vaiheessa tarvitaan, varautunut hän on viikkoihin.

Koska hän aikoo olla matkassa pitkään, hänen piti ottaa viljelyksensä mukaansa matkaan.  Niinpä hänen pienessä rusinassaan (jota autoksikin kutsutaan) oli huumaava basilikantuoksu hänen viilettäessään läpi maiden ja mantereiden. Yhden ruukullisen hän jätti adoptioon ystävälleni ja persiljan meidän salaattimaahamme satoa tuomaan. Automatkailu pimeässä oli kellastuttanut persiljaa , nyt se on jo valohoidossa.



Kannoin myös säkkilakaupalla valuuttaa paikalliseen kaukoidänkauppaan. Kaikkea tärkeää, kuten orvokeita, lobeliaa ja autoshampoota, no ehkä vähän jotain muutakin. Kotimatkalla ei voinut ajaa kirpun ohi, vaan oli pakko jarruttaa. Saaliina muunmuassa nämä:


Ostin minä vähän muutakin, mutta kuvaan ne vasta valmiina. Puuta...

Ja ikäänkuin loppukaneetiksi on pakko sanoa tämän mörön tuovan esiin läheisissä ihmisissä aivan kummallisia piirteitä. Ei niistä kuitenkaan sen enempää, olen vain hämilläni kaikesta koetusta ja kuullusta. Kai sitä kriisissä ihmisen sisin jotenkin salaa nousee pintaan, omanikin.

Nautitaan keväisestä viikosta, ainakin täällä meillä päin :)

Toivotaan aurinkoa kaikkialle!


maanantai 7. toukokuuta 2012

Kotihengetär iskee

Ja tiskaa.


Ja huijasi taas,
kone se tuolla suhistelee.

Kirpulta riihimäkeläinen ja
sävy sävyyn
pesutabletit.

Mitään muuta en olekaan tehnyt:)


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ruokablogi

Huijasin, tämä mikään ruokablogi ole.
Kuka minun teelmiäni viitsisi katsella
kahta kertaa useammin?


Kunhan näytän, mitä tänään syötiin :O

Eikös näytä kauhealta?

Voisi varmaan harkita annoksen
kokoamista oikeaoppisesti
ennen kuvaamista,
mutta kuka sitä kaikkea jaksaa?



Mutta voin vannoa,
että maku päihitti taas kaiken kaameuden.

Rosamundaa viipaleina,
possunfilettä suurina suikaleina,
tuoreita herkkusieniä vain pikaisesti freesattuna,
salaatti ja kaiken keralla
omasta uuden sadon ruohosipulista
ja aurajuustosta tehty kastike.

Perusmausteet merisuola ja rouhittu mup.

Ja jälkiruoaksi eilen leivottua pullaa
(sen kuudensadan euron kahvin keralla nautittuna).

Ei laihduttajille.
(Sanoo hän ja katse hakeutuu alas kohti vyötäröä)

Oli vähän potkua meidän ruohosipulissa.

Litran taikina


Sisaruspullaa siitä tuli,
saiskos nämä erillisinä?


Jos nyt sattuisi ottamaan ompelukoneen kauniiseen käteensä,
voisi samalla ihastella tätä pelargonianalkua.

Jos joku tietää sille nimen,
olisin iloinen jos sen meille muillekin kertoisi :)





Humala, miniminiorvokki, mininarsissi ja minitulppaani
Voisiko nyt sanoa,
että kotihengetär on iskeytynyt kotiimme?
Onko?

Kysyy


perjantai 4. toukokuuta 2012

Elämää vapun jälkeen


Blogihiljaisuus on jatkunut pian viikon. Olen lukenut blogeja, mutta enpä juurikaan ole edes kommentoinut. On toki ollut niitä ihania juttuja, joita olisi voinut surutta kehua ja iloita muiden saavutuksista, on vain ollut jotenkin liian monimutkaista se kommentointi. Ja varsinkin nyt ne sanavahvistukset saavat ihon kananlihalle. Eipä ole napannut.

Tiättekös, olen tullut vanhaksi. Naistenlehdistä on aina saanut lukea selviytymistarinoita aikuisista naisista, jotka ovat jostain syystä opetelleet sanomaan ei. Ja aivan kuin varkain huomaan opettelevani itse sitä. Olenko siis aikuinen? Olen päättänyt harjoitella tietynlaista itsenihuomioimista ensin ja vasta sitten jos jaksan, voin ottaa pientä taakkaa lähi-ihmisten hartioilta, voin jakaa sitä, mutten ota sitä kantaakseni. Oliko tarpeeksi epäselvää? Pari esimerkkiä valaiskoon tätä.

Hyvä hyvä ystäväni on vaikeuksissa aikuisen poikansa kanssa, on ollut jo pojan vauva-ajasta saakka. Hän tarvitsisi tukea. Vaikka on ilmiselviä juttuja, joissa voisin auttaa, en vain voi, en jaksa, vaikka osaisinkin. Pystyisin tekemään asioita ja soittamaan vaikka puheluita oikeille ihmisille saadakseni asioita eteenpäin. En vain jaksa, en pysty.

Hyvä hyvä työkaverini on sairastanut viime syksystä ja nyt palaamassa töihin. Hän tarvitsisi tukea paluussaan ja minä laistan auttamisen, ei riitä paukkuja. Jäin nimittäin itse sairaslomalle juuri, kilppariarvoini seilaavat aivan missä vain ja aineenvaihduntani on aivan sekaisin. Migreeni puskee koko ajan taas läpi ja muisti pätkii... tue siinä sitten.

Apellani on muistisairaus, anoppi väsyy. Kevyt hymy nousi suupieleen kuultuani apen syötyä aamupalalla teepussia haarukalla ja veitsellä, hymy kylläkin hyytyy nopeasti. He tarvitsevat tukea. Puhelut ovat vieläkin soittamatta.

Syöpämörkö aiheuttaa suuria muutoksia lähipiirini elämässä, siinä olen mukana, vahvasti. Omasta halusta. Puhelin soi taukoamatta mörköjuttuja. Josta tulikin mieleeni soittaa sairaalaan, hetki vain. Noin,sekin tuli hoidettua. Isolapsestani tulee maanantaista alkaen kotihoitaja, insinööri hoitajana, hyvä siitä tulee :)

Oppitunnit jatkukoon.

Tässä muutama otos vappupäivältä, vanhoja siis jo ovat. Orvokki kukkii jo avonaisena, itsesiementänyt orvokkimme valtaa alaa kaikkialta, tämä versio on ruohosipulin vierellä. Ja orvokin alla on joskus huhtikuun alussa pihalle kylvetyt retiisit, pakkanen ja lumi eivät toistaiseksi ainakaan ole haitanneet kasvua.

Mikä kuvassa ei kuulu joukkoon?

Ja vastaus edelliseen tietty on retiisi, sehän voidaan syödä. Fillarinkello on yhtä kaunis katsottava kuin kukatkin, eikö ?

Viikonlopun alkua vain meille kaikille, nautitaan :)