Vappuun valmistautuessa

Kun tuo vappu nyt tulee, siihen voi tietenkin valmistautua istumalla koneella ja kuuntelemalla ääniä keittiöstä. Siellä on litran munkkitaikina odottamassa paistamista ja tehokaksikko taas asialla. Samalla taitanee valmistua muutama salaatti ja sitten herkutellaan. Kuohuviinimaistelu odottaa, maistellaan ja vertaillaan neljää erilaista juomaa, kaikki uusia tuttavuuksia.

Olen kovasti miettinyt tuota vapun viettoa. Onko sen vietto muuttunut minun aikanani? Paljon.

Jos katsoo ikkunasta ulos, se on ihmisille hyvä päivä ihan virallisesti juopotella ja nauttia ehkä jotain vahvempaakin... Lapsena se tarkoitti ilmapalloja. Vähän isompana ihmettelin, miksemme osallistunut vappumarssille. Sitten siitä tuli vapaapäivä. Opiskeluaikana se oli opiskelijajuomapäivä. Ja sitten siitä tuli pelipäivä, olemme kaksi vuosikymmentä pelanneet Mahjongia, oikeilla nappuolilla, isolapsemme kummisedän kanssa. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa, hyvää seuraa ja peli! Tänä vappuna pelailussa on tauko, kummisetä on maalla vanhan äitinsä kanssa.


Mutta hei, meillä on kevät, siitä muutama otos parin päivän takaa:

Meidän murteella "korudaalis",

virallisesti Corydalis nobilis (katsoin netistä).

Rakastan juuri tätä vaihetta,

lehdet ovat vielä pieniä ja

nuput punaisia.

Isona kasvi on tuuhean vihreä

ja kukat keltaisia,

voisin tietty kuvata naapurin pihasta...

Täällä päin nämä kasvavat rikkaruohoina.

Ja sitten meille laskeutui lentokone,

suoraan kukkamaan kivelle,

keitä lie matkustajina.

Alla maksaruoho saaristosta.

Ja kasvitieteellisiä tulppaaneja,

kaksi avautunut, loppuja odotellessa.

Tuon harmaan nimeä en tiedä,

selvitän sen,

jonkinlainen maanpeittokasvi kait.

Ja tämä on nimeltään kukka.

Ei aavistustakaan, mikä.

Ja vappu kun on tulossa,

luonnollisesti löytyy humala,

suoraan Satakunnasta.

Kasvaa omenapuun juurella

erinomaisesti,

metrien mittaiseksi.

Sitten valkovuokot.

Lapsuudessani valkovuokot

tulivat aina äitienpäiväksi, nyt on nyt.

Sinivuokko tuosta ei milloinkaan kukkinut,

se ainoa lehtikin kuihtui pois. Nyyh.

Saniaset ovat myöskin nousseet,

nekin ovat satakuntalaista alkuperää.

Nämä leviävät mukavasti, jopa liikaakin...

Ja kielot ovat myöskin tulossa.

Jos palaan taas siihen lapsuuteeni,

kielot tulivat juuri koulun loppuessa,

kevätjuhlapäivään.

Poimin aina omalle opettajalle

kimpun kieloja, ollessani pieni...

Jos noita kuvia ajattelee,

huomaa, miten kuivaa täällä on.

Maa pölisee kuivuuttaan,

pitäisikö kastella jo?

Siinä se.

Hetki sitten satoi rakeita,

sormenpään kokoisia.

Nyt on taivas musta,

mitähän sieltä seuraavaksi sataa?

Ukkostaa.

Puut vihertävät,

lapset vinguttavat pillejään,

serpentiinit levisivät taloon ja

posket ovat kipeinä

ilmapallojen puhalluksesta.

Mukavaa vappua!