Vanhassa talossa

Kerroin tässä juuri saavani kaikki rakkaat lähelle. Ja toistaiseksi saan pitääkin heidät, kaikki. Sen lisäksi, että siitä on iloa, siitä on myöskin hyötyä ;) Teimme kahden suuren lapsen (oman ison ja sen sulhon) kanssa eilen kimpassa ruokaa.

Possunfileestä (ulko-) ohuen ohuita viipaleita ja pikaisesti pannun kautta, plus suola ja valkopippuri, perunamuusia suuri padallinen ja italialaista salaattisekoitusta (puna-viher-vaalea, Suomessa kasvatettu), punasipulilla, tomaatilla (makeita terttutomaatteja jostain kaukomailta) ja rapeaksi paahdetulla pekonilla. Salaatinkastikkeena jälleen vanhan talon vanhan miehen salainen ase, kastike, jonka hän on huolella valinnut, osuuskaupan X-merkkinen salaatinkastike suoraan litran pullosta.

Me isot saimme ruokajuomaksi viiniä, joka oli totisesti liian hapanta. Ei auttanut "ilmastointi" karahvissa, hapanta oli. Merkkiä en taida mainita. Mutta kyllä se upposi erinomaisen suomalaisen ruoan kanssa.

Jälkiruoaksi nuoret valmistivat kerroskiisselin, kammottavaa ulkolaista vadelmaa punaisessa kiisselissä ja valkoinen maitokiisseli. Sulho oppi monta uutta asiaa... isolapsi on sen verran kouluttava tavoiltaan... vattujen sanoin olevan kauheita, syynä lähinnä salakamala norovirus (tai kaliki tai NLV, ihan kuinka se vaan halutaan sanoa). Kiisseli itsessään mainiota :) Ja kun tässä perheessä eletään, annoskoko oli enemminkin kohtalaisen iso kuin normaali.

Ja kun maitokiisselistä jäi valkuaisia (käytettiin tietty keldut saostamaan ja makua parantamaan), isolapsi päätti valmistaa marenkeja. Tehtiin niitä sitten yhteisvoimin, hän vatkasi vaahdon ja määräsi tomusokerin määrän. Ja minä kaadoin :) Siis ei mitään ohjetta, lähes kivikova marenkimassa, taisi se ripauttaa vaniljasokeriakin ja uuniin, mitä lie tunnin taisi olla, sadassakahdessakympissä, ja avot, hyvää tuli!! Kauniin vaalean ruskeita, sokeri upeasti karamellisoitunut , maistuvat kinuskilta. Näin meillä kokataan...