... menin ulos, omaan pikkupihaan. Lämpöä sellaiset mukavat 14 astetta, ei tuulta, västäräkki keinutteli pyrstöään, peippo lauleskeli, kyyhkyset kujertelivat, naapurit tupakoivat... kaikki tutut kevään airuet paikalla. Nimittäin. Olen kuvannut ylösnousseita lehtiä, nyt sain tähtäimeeni ihan ensimmäiset krookukset, eka oli keskellä nurmikkoa niin pienenä, niin pienenä. Kohottaessani katseeni näin eilisen lumilaikun alta tulleet auringot:
Naapurin pihalla ovat krookukset olleet jo ainakin viikon auki, heillä on aivan itään olevan seinän vieressä kukkapenkki ja talo vuotaa lämpöä. Miten muuten olisi selitettävissä se, että heidän talonsa pohjoisseinällä oleva kukkapenkki puskee jo nyt vuohenjuurta ja viikon kuluttua se on kukassa, varjossa siis?No, en ole kateellinen, mutta... Oma piha on lähtenyt hyvin heräämään, pintaan on noussut jo lähes kaikki odotettu. Kesäkukkia tekee mieli, mutta järki on vielä tallessa, pakkanen tulee vielä, monesti. Pitää siis ihailla tätä mitä on.
Muuten, pihassamme on sinivuokko, ollut jo vuosia. Tänään hätäännyin, en löytänyt merkkiäkään siitä. Tuskastuneena hain ja hain, onnekseni silmäni löysivät pienen lupauksen tulevasta. Yksi lehti. Lehden seurana noin miljoona vaahteran tainta, hennon kirkkaan vihreinä, kuvassa niitäkin muutama. Tarttisko joku vaahteran taimia, olisi monen ikäisiä, tämän vuotisia, viimevuotisia, kaksivuotiaita... koko piha täynnä. Vanhan talon vanha mies on kasvattanut bonsaitakin niistä...Ei, nyt saattamaan valmiiksi Leenan haasteen tuotos, jotta sen huomenna voisi linkittää hänen blogiinsa.
Tulin vastavierailulle :) Kiva, kun piipahdit blogissani. Täältähän löytyy vaikka mitä kivaa. Tuo MaMa-haastetyösi on hauska. Mielenkiintoisia juttuja totisesti löytynyt pihalta. :D
VastaaPoista