Ja metsään menivät he

Nythän on talvi, on ollut jo marraskuusta alkaen, poikkeuksellisesti näillä seuduilla. Ja jotain muutakin poikkeuksellista tapahtui, hain meille lumikengät ja lähdimme testailemaan niitä metsään. Luulin lumikenkien olevan sellaiset Aku Ankassa olevat tennismailan malliset, erehdyin.

Ja näin sitä mennään, vanhat kunnon Hai-saappaat jalassa.

Mikä meitä metsässä odotti? Huikeita kinoksia lunta, valkoisia kauniita lumisia soita, hienoa lumikenkämetsää ja tippuvaa vettä.

Mukana metsässä olivat minun tärkeät ihmiseni, yhtä lukuunottamatta, keskilapsi oli omissa kuvioissaan. Tulilla istuessamme saimme ihailla kaupunkilaisille järjestettyjä aktiviteetteja:

Tuohon suuntaan kun menee, löytyy vessa.

Tuohon suuntaan kun menee, löytyy lintuja.

Ja tuohon suuntaan kun menee, löytyy polku. Ja ennen kuin lähtee polun suuntaan, voi viitan rungosta tarkistaa lämpötilan, eilen se oli +2°C.







Ruokalistalla oli perinteisesti makkaraa koko väelle ja kaikille kahvisiepoille nokipannukahvit, kolmesti kiehuneet, kahdesti kuohuneet ja kerran kaatuneet, aivan loistokahvit!

Ja siinä istuksiessamme saimme ihailla vielä yhtä kaupunkilaisille tarkoitettua viihdykettä, jättiläismäistä talipalloa puun oksalla riippumassa ja puihin sidottuja ihrapaloja. Ja tintithän tykkäsivät, näimme ainakin sini-, kuusi-, hömö-, töyhtö- ja talitiaisia pörisemässä ruoan parissa.

Kotimatkalla tapasimme vielä kevään ensimmäisen herkkutiiran, eihän sitä voinut ohittaa pysähtymättä...

Nyt sunnuntai-iltana osa tärkeistäni on lähtenyt, suurilapsi sulhasineen Pohjois-Karjalan suunnalle, keskilapsi palannut kotiin, pikkulapsi menyt nukkumaan ja vanhan talon vanha mies nuokkuu telkun edessä, minä vain lueskelen blogejanne ja olen hyvilläni huomisesta hitaasta aamusta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!