Ei siinä yksilapsisuudessa muuten vikaa ole, mutta kun on tottunut enempään, menoon ja melskeeseen. Toisaalta taas meillä on tänään käyty useita normaaliäänisiä, kovempiäänisiä ja sitten viimeisenä huutoäänisiä (!!?)keskusteluja kynttilöillä leikkimisestä. Ne kun vetävät magneetin lailla pikkulasta puoleensa, pikkulasta, joka asuu perheineen puutalossa. Mikään muu kuin kynttilöiden sammutus ei tehonnut. Se siis siitä lauantai-illan tunnelmasta. Voi tietenkin myöskin rauhassa kyseenalaistaa äidin auktoriteetin...
Mutta tänään oltiin siis pihassa, haravoimassa noin sadannen kerran. Fiskarsin oranssista haravasta on kolme piikkiä poikki tältä syksyltä... äkäistä?Lumimarja teki vain muutaman marjan, olen joutunut leikkaamaan sitä niin paljon ajoväylän tieltä, kärsinyt, raukka, saksista.
Orapihlaja hehkuu, parhaat värit naismuistiin.
Ja alinna kuva kivipäärynöistä, jotka kesällä virkkasin oksien suuntaajiksi. Oksa on ainoa lehtipitoinen enää.
Mansikan unohdin taas kuvata, katsotaan auringonapaisteen riittävyys huomenna.
Mutta sitten herkkukuva talviomenoistamme. Lajikkeesta ei mitään tietoa. Mutta tunnustettava on, kuva on viime sunnuntailta, enää ei ole kuin muutama lehti puussa, nuo omenat ovat jo hillona.
 |
| Vähänkö sininen taivas? |
Tässä käytiin vähän naapurin puolella,
milloin lienee viimeksi avattu kellarin ikkuna?
Halloween ei kuulu perheemme perinteisiin, toki päiväkodit ja koulut ovat sitä viritelleet. Mutta tässä ystäväni tekemästä kakusta kuva (kiitos N.), kakku itse meni parempiin suihin.
Näihin pimeisiin tunnelmiin, lauantai-iltaa jatkaen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti