Voin käpertyä peittoni alle ja seilailla mieleni mukaan netissä, lukemassa aina uusia ja uusia blogeja, saamassa uusia ja uusia ideoita. (Toim. huom. ne ideat ovat totaalisesti tuolla bittiavaruudessa, arvoisa kirjoittaja seilaili eilisen päivän pikkuläppärillään ilmalämpöpumpun alla nojatuolista käsin ja hävitti kaikki hienot osoitteet kuka tietää minne. Olisi ne voinut edes suosikeihin tai Pinterestiin heittää, mutta mutta...)
Erikoinen ajatus maanantaiaamuna tällaista tehdä, mutta kait sairaslomalainen voi vähän vielä itseään hemmotella. Pomokin korosti sairasloman olevan lepäämistä ja voimien keräämistä varten... voidaan vaikka päiväunoset pikkulapsen kanssa ottaa.
Nimittäin näin täällä meillä tänään mennään:
Naapurintädin tekemää
ihanaa mustaherukkatuoremehua pikkulapselle
ja ihanaista kahvia äidilleen.
Pikkuilapsi kun taisi eilen pyydystää
jonkinlaisen basiliskuksen tai peräti viruksen
tuolta kallioilta ja kukkuloilta
seikkailtuaan koko päivän ystäviensä kanssa.
Oli muuten hyvä palvelu siellä,
eräs äiti vei pojille lounaan metsämajaan,
lihapullia, perunamuusia, kasviksia
ja jälkkäriksi mokkapaloja.
Ah, mitä pikkupojan elämää :)
Ja mikä toinen äiti!
Sateen ropinassa
Ah, pöpöt liikkuvat ja tarttuvat pintaan näin syssysellä - toivotaan, että vanha kunnon marjamehu auttaa! (Ja joka tapauksessa se helpottaa, muistan :).)
VastaaPoistaHyvät teesit tuossa edellisessä postauksessa. :) Paranemisia talouteen. Mäkin tykkään sateesta.
VastaaPoistaNäin kauan mulla kesti löytää tänne :)) Blondimaista ajatuksenjuoksuani en kehtoo ees selittää, kun luulin ensin että olet meidän vanhasta talosta.... joo en ollenkaan itsekeskeinen ihminen hehheh :))
VastaaPoistaMutta sateenropinaa rakastan minäkin että peukut sille.
Ja paranemisia!
Kupla
Tulin vaa ilmottamaan että sansi löydät mun kommenttilootasta ;D
VastaaPoista