Jouluvalot

Istun koneen äärellä ja poden tyhjän ruudun syndroomaa. Tuntuu, että sanottava on, mutta se on hukassa. Jos ajattelee aikaa taakse päin, huomaa valittaneensa, jos miettii tätä hetkeä, pelkää valittavansa, jos miettii tulevaisuutta, toivoo jotain muuta kuin valitusta. Ja silti vali vali. Väsyttää.

Ja kuitenkin aina on olemassa ihaniakin asioita. Kurvasin eilen töihin autolla. Matkaa yksi kilometri... Ei huvittanut lähteä sateessa fillarilla. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, työpäivä oli poikkeuksellisen rankka. Kotiin ajaessani löysin itseni keskeltä kaatosadetta, onnekseni autossa istumassa. Ajattelin kurjuuden kurjuutta, pimeää ja märkää. Kylmää. Ällöä.

Siinä sitten odottellessani liikenteen sujumista, katselin tuulilasista ulos. Mikä upea näky: edessäni ainakin kymmenen auton takavalot, jarruvalot ja muut. Katuvaloista loisti oma valkoinen valonsa ja se sai tuulilasin vesipisarat kimaltelemaan kaikkien punaisten valojen seassa. Valoja siellä ja valoja täällä, timantteja kimalteli joka suunnalla. Tuli ihan jouluinen olo. Kurjuus ja kylmyys unohtuivat, oli kevyttä ajella kotipihaan.

Kaikesta voi siis löytää hyvääkin :)

Sitä hyvää saimme kokea myös viime sunnuntaina, koko viikonlopun ajan sain nauttia siitä parhaasta, mitä minulla on, perheestäni. Kaikki lapset olivat kotona. Sunnuntaina ajelimme peninkulmakaupalla jäätelölle, Maatilajäätelöä maistelemaan. Nam :) Samalla retkellä pysähdyimme valokuvaamaan kaunista huurremaisemaa, itse otin lähikuvia ja vanhan talon vanha mies maisemakuvia. Oi tätä kauneutta :) 

Nyt en valita enempää,

Ja PS. Olen jotain saanut aikaankin, kauluria, hihatinta, sukkia, on nääs tuo kiva kutomustuoli ja aivojen tyhjennysharjoitukset :)