Kukkia on, missä mehiläiset?

Eilen ollessani haravaterapiassa katselin surullisen näköisiä mansikankukkia, ne odottivat, aivan selvästi toivonsa menettäneinä, mehiläisiä luokseen. Turhaan. Virittelin muutaman kynttilälyhdyn niitä lämmittämään, jos ne vaikka vähän auttaisivat kukkien suruun.

Muuten, lyhtyjä ja kynttilöitä lukuun ottamatta, olen päättänyt siirtää joulunaloitusta lähemmäs joulukuuta. Nuo tulet kuuluvat syksyyn.

Töistä palatessani minua odotti postilaatikossa paketti, posti oli ylittänyt itsensä kantaessaan "paksun" paketin laatikkoomme, voin olla iloinen :) Mitä paketti kätki sisälleen?

Olin voittanut Bean emännältä hänen blogistaan Bea's jotain aivan ihanaa, vanhaan taloon täydellisesti istuvan kynttilänjalan. Suorastaan näen itseni hiipimässä (vai hiippailemassa) pimeässä yössä valkeassa brodyyriyöpaidassani ympäriinsä vanhassa talossamme... lieneekö päässäni vielä unimyssy... kiharat eivät pursua runsaina myssykän alta, kiharoita ei yksinkertaisesti ole. Mutta varpaat taitavat palella... tuo kynttilänjalka on tuo tuollainen laatikolla varustettu, sinne mahtuu muutama varakynttilä ja tulitikut. Ihana, kiitos, Bea :)

Viitaten perjantaiseen valitukseeni voin sanoa sen verran, että uni on maistunut ja voin sanoa kaiken sen tulleen tarpeeseen. Herään virkeänä, mutta sitten illalla väsyttää, nytkin kellon ollessa vasta puoli kahdeksan, silmiä painaa ja haaveilen vain nukkumaan pääsystä... tee tässä sitten töitä, skarppina. Minun työni on hetkessä mukana oloa, näillä aivoilla se on vähän tahmeaa.

Paketin lisäksi iloa päivääni on tuonut perhe, kukin tavallaan. Kiva että me ollaan me :) Ja kiva, että te kaikki olette olemassa :)