Roosa nauha?

Kun nyt paljon istun kutomustuolissani

kuunnellen hiljaisuutta

ja omia ajatuksiani,

mietin paljon läheisiäni.

Joskus tuntuu,

että elämäni jollain lailla

kietoutuu aina vain syövän ympärille,

välillä enemmän, välillä vähemmän.

Lähimmäs syöpä on tullut

isäni aivokasvaimen kanssa,

lähistöllä se kiertelee koko ajan.

Rintasyöpä itsessään on

onnekseni ollut tavallaan kaukainen asia,

nyt se rymisti jo lähelle,

pari postausta aiemminhan juuri 

kirjoitin luottokampaajani rintasyövästä.  

Ollessani kilpparinpoistossa

tutustuin kahteen upeaan naiseen,

olimme huonetovereita.

Heiltä kummaltakin poistettiin

toinen rinta syövän vuoksi.

Kokonaan.

Vain tikein varustettu haava jäi.

Uskon ja toivon

heidän molempien selättävän

tämän vakavan sairauden,

sikäli päättäväisiä

kumpainenkin olivat selviämään.

Eihän se pelkästään

heidän päätännässään ole,

muttei siitä ainakaan haittaa ole.

Tässä kohtaa jäin pitkiksi ajoiksi

taas pohtimaan syövän olemusta.

Surullisena.

Oletko tutustunut jo 

The Scar Project'in sivuihin,

siellä on upea kuvasarja

upeista naisista

arpineen, voittoineen,

ja toivoineen.

Sivuja ehkei kuitenkaan kannata

klikkailla herkässä seurassa,

kuvat ovat vahvoja.

Itse koen

Roosan nauhan ja niiden erilaisten tuotteiden

käyttämisen kuvastavan myöskin

myötätuntoa ja jonkinlaista osallisuutta

rintasyövän kanssa elämään joutuvia kohtaan.

Lisäksi tiedän jotain

syöpätutkimuksesta ja sen rahoituksesta,

luotan siis rahojen menevän

oikeaan kohteeseensa.

Se puoli,jota vastaan näissä

marketeissa myytävissä tuotteissa kapinoin,

on se kaupan yliahne osuus,

yksi euro kahdenkympin tuotteesta

menee tutkimukselle,

kiitos vaan osuuskauppa ja kesko teille. 

Kohdistankin valintani useimmiten tuotteeseen,

jossa prosentuaalisesti on

suurin tuotto syöpäsäätiölle.

Kuva lainattu Syöpäsäätiön sivulta
ja sitä klikkaamalla heidän sivuilleen

Eilisestä selvinneenä,

tätä päivää eläen

ja

huomista odottaen,