Onneksi ei ole nettikameraa käytössä, vaan tiukasti laatikossa. Ette nimittäin näe, miltä täällä näyttää. Istun koneella. Hetki sitten olin talon ainoassa lämpimässä paikassa, ilmalämpöpumpun alla kuvaamassa teelmiäni. En viitsi kertoa aivan kaikkea, mitä päälläni on, mutta osviittaa antanee se, että fleecehanskoillakin voi näemmä kirjoittaa ja hiiren saa mainiosti hihan sisään.
Mutta asiaan, tuo ihana valoilmiö taivaalla antoi armonsa muutamalle kuvalle. Hiiri toimii näemmä hanskallakin.
Lankana Novitan langat, muistaakseni.
Joskus ammoisina aikoina näin netissä kuvan Jussisukista sydänversiona ja nyt sain oivan tilaisuuden tehdä sellaiset. Kahdet siis, serkuksille. Seiskaveikkaa.
Sirtten tuo kauhea kasa on se Miami-viritelmäni, josta mainitsin eilen, lanka loppu. Amatööri kun tässä(kin) jutussa olen, kuvittelin huivin pituuden tulevan alotusketjusilmukoiden pituudesta. Ei tullut. Huivilla on pituutta kolmisen metriä. Ja lankaa jäljellä kukkareunukseen yksi kerä, riittänee vähän matkaa.
No, tuo punainen teelmä on se milloin lie lokakuulla Upinniemen reissulla aloitettu isolapsen hihatin. Siis kaksi hihaa ja siinä välissä selkäkappale. Kukkareunukset kans. Ohjeen löysin jo kauan sitten täältä blogistaniasta, Vikatikin blogista, siitä omien aivojen oikoteillä vähän hmm... joku kun vielä viimeistelisi sen (ja noi muutkin, näemmä). Lankana Tennessee, mistä lie vuosien takaisesta kätköstä pintaan noussut.
Toisten sydänsukkien alla on vielä valkoinen Wools'lla (?) tehty kaulahuivi, taas kukkareunuksella (olenkos oppinut jotain uutta?)
Kakluuniin tulet. Toiseen illalla.
Ja sitten pienet veljekset saavat myös sukat, jussia mukaellen. Pienemmissä silmukoita jäljitellen tuo ruutu, onneksi kuva on pieni ja ...
Ajatelkaas, näihin olen saanut menemään koko syksyn. Mitä nyt välillä olen töissä ollut kymmenen tunnin molemmin puolin päivittäin. Tämähän kuului siihen sarjaan, että työtä ja kutomustuolia ja omaa sänkyä siitä saakka kun leikkauksen jälkeen saikkarilta takaisin töhin palasin.
Miksi täällä haisee savu?
Ja viimeisimpänä nuo pikkulapsen sukat, jotka poikivat toiveen prinsessasukista. Seiskaveikkaa.
Joku pönttö lämmittää ja ulkoa kiemurtelee savuntuoksua.
Suuri Hello Heimo -kupillinen maitokahvia tekee hyvää. Onpas täällä hiljaista.
Ai kauheeta, yhdet puuttuu.
Tässä ne,
itselleni tekaisin
ohuenohuilla bambupuikoilla
(neulanterävillä sellaisilla)
ohuet lämmikesukat
saapikkaisiin,
reikä vieläkin
vasemmassa etusormessa.
Lanka? Novitaa...
Ja kun tuo sellaista valivalia on ollut jo pitkään, nyt yritän parantaa tapani ja valittaa vähemmän. Yritän myös muuten tsempata, olen nimittäin voittanut arpajaisissa ja muuta mukavaa, päivitykset niistä vaan ovat jääneet. Ja sadas postaus on tulossa, silloin arpajaiset.
Kaunista sinitaivasta katsellen
PS. Eve, Lämpimästi tervetuloa lukijaksi :)
Kaunista käsityötä.
VastaaPoista