Sininen hetki

Vanhan vaahteran paljaat oksat

piirtyvät himmenevää sinistä taivasta vasten,

kynttilä ikkunalla lepattaa.

Ihana tammikuinen lauantai-ilta, rauhallista.

Talvi tuli. Hiljaista.

Ja skriiks!!

Rauha särkyy.

Pitää mennä katsomaan

pyykkikoneen metelöinnin syytä.

Farkuntaskusta hiuspinni.

Onneksi otin koneesta virrat pois

lähtiessäni kauppaan,

palatessani painoin taas virrat päälle.

Taisin säästää muutamiakin eurosia

poimimalla pinnin

ennen sen syvemmälle uppoamista

ja mahdollista koneen rikkomista.

Rauha palatkoon.

Ilmalämpöpumppu humisee.

Lämmittää.

Pihassamme näytti tänään tältä:

Vanhan talon vanhan miehen

harrastuksiin kuuluu

bonsaipuiden "kasvattaminen"

Tämä taitaa olla

vuorijalava.

Ruukku Saves-pajalta.

Muistini on hiljalleen parantumassa,

olen jo aloittanut kirjojen lukemisen.

Työn alla on Jari Tervon Layla,

en oikein tiedä,

mitä mieltä siitä olisin.

Johtuuko se onnettomasta muististani

vai kirjailijan tyylistä,

en ennen ole Tervoa lukenut.

Pitänee ottaa selvää.

Työn alla on myöskin

virkattu huivi itselleni.

Vitivalkoista Miami-lankaa Novitalta,

alekorista löydettyä.

Se pahkina vaan näyttää loppuvan kesken.

Juuri niin minun tyylistäni.

Eikä sitä tiettykään mistään enää saa.

Ja tosikko kun olen,

en halua siihen mitään muuta väriä.

Tässä siis olen enkä muuta voi,

marinoitukoon muutaman viikon,

josko tosikkomaisuus vähän hellittäisi.

Päättelin tuossa päivänä eräänä

pikkulapsen villasukkia.

Prinsessaystävänsä näki sen ja

kysyi sukkien omistajaa.

Kuultuaan sen hän hiljaa ja vienosti sanoi

"minäkin haluaisin tuollaiset".

Mitä muuta sitä voi

kuin kilkuttaa puikkoja

saadakseen prinsessallekin sukat.

Jos huomenna on edes kohtuullinen valotilanne,

kuvaan muutamat aikaansaannokseni,

ekojen sukkieni jälkeen

on valmistunut myös muutama muu juttu.

Ihanaista lauantaita,

palataan taas :)