Kevät se taitaa tulla

Huh, säryt meni, töissä tänään kaikin käytettävissä olevin aivovoimin. Enkä edes puhellut pehmoisia, kait :) On ihanaa olla työssä, josta pitää ja palaute tulee heti. Lempparityössä siis.

Tänään töistä tullessani satuin kurkistamaan kukkapenkkiin auton viereen. Mitäs sieltä pilkistääkään? Tasan sama juttu kuin viime vuonna, tosin ekan kuvan noista laitoin tänne vasta 4.4, silloin ilman lunta. Näitä ei vain voi olla dokumentoimatta.

Päivänkakkara näyttää olevan ikivihreä... ja naapuruston kissapopulaatio käy penkomassa meidän kukkasipuleita syksyisin, syytä en tiedä, mutta jäivät kiinni ns. rysän päältä.

Kaikkea kivaa sitä kokeekin, kun talossa on pikkulapsi. Tänään ruokapöydässä katseeni tarttui kynttilänjalkaan. Nostin sen kuvaa varten valoisampaan paikkaan, samalla jäivät ruokapöydän päälliset ikuistamatta:

Tuo on lukko. Lukolla on kynttilänjalkaan kiinnitetty lasipurkki. Avain on kuulemma hukassa...

Vielä huominen, sitten ihanainen viikonvaihde kotona rakkaiden kanssa (yhtä uupuu tosin). Voisikohan sitä jo toteuttaa aiemman suunnitelmansa ja leipoa vaikka jotain, eihän edellisestä kerrasta taida olla vuottakaan...

Haistellaan, josko leivon