Ilman muuta on selvää, että olen onnellinen läheisistäni, he tuottavat minulle roppakaupalla hyvää mieltä. Jo ennen rippikoulua aloin seurustella siippani kanssa, silloin vanhan talon vanha mies oli mukava yläasteikäinen kiehtova poika, nyt ollaan vanhan talon vanhoja asukkeja ;) höh mitään vanhoja olla, keski-ikäsiä korkeintaan. Ollaan saatu aikaan maailman parhaat meidän lapset :)Yhdessä ollaan koettu koviakin, ollaan selvitty kaikesta, toki kolhuin, mutta kokonaisina. Hyvä mieli.
Läheisesti lähi-ihmisiin liittyy myös kotimme, vanha talo. Loputon työmaa ja nyt alettuani toipumisen on taas paljon, mihin tarttua. Pystyn näkemään koko ajan uutta (kaikkien vanhojen lisäksi...) tehtävää, sairastaessani en edes nähnyt vikoja tai puutteita. Vai johtuneeko tuo tämänhetkinen näkeminen kevätauringosta? Pihn ja puutarhan rupsuttelut ja kuvaaminen nautituttavat myös. Hyvää mieltä siis joka tapauksessa.
Yksi hyvän mielen tuoja on työ. Teen työtä, josta tykkään ja jossa olen hyvä. Näin yksinkertaista se on. Tykkään mennä töihin. Hyvällä ja odottavalla mielellä joka aamu :)
Kummallista, kuinka tuo terveys nyt vain korostuu, nimittäin ollessani sairaana en juurikaan pystynyt harrastamaan, ei ollut voimia. Voimat ovat sinnekin palanneet. Luin jostain jotakin haastattelua ja tämän haastatellun mielestä ihminen tarvitsee asioita joille hän on harras – harrastuksia. Minusta tuo oli niiin osuvasti sanottu. Hyvää mieltä harrastuneisuudesta.
Ja miten ihana on huomata, etteivät ystävät ole hylänneet tai unohtaneet, vaikka olen ollut piip... Ihanat rakkaat ystävät ovat ja pysyvät, paranevatkin vain. Hyvän mielen tuojat.
Yksi hyvän mielen tuoja ovat käsityöt, niin monen vuoden jälkeen. Olen ottanut kauniiseen käteen niin virkkuukoukun, sukkapuikot kuin ompeluneulankin. Opettelen uudelleen asioita ja uusia asioita, nautin saadessani aikaan näkyviä ja käyttökelpoisia tuloksia. Ja siihen toki liittyy Pinterest, tämä iki-ihana aikaimuri. Onneksi on myös blogistanian maailma, loputon :) Tätä kautta löytyy uusia hienoja ihmisiä, joista muuten ei ehkä olisi kuullutkaan. Hyvä mieli edelleen vaan.
Ja tällä kertaa viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä hyvän mielen tuojana on luonto. Metsä. Kallio. Sadetaivas. Tunturi. Polku. Kivi. Tulet. Läheiset. Siniivas. Vesi. Sammakonpoikaset. Tuuli. Aurinko. Lumi.Linnunlaulu. Ketun jäljet. Sade. Tähtitaivas. Loputtomiin hyvää mieltä.
Juuri nyt taustalla soi Remu ja Täysikuu, olen jo sen verran kunnossa, että jaksan työn hälinän jälkeen kuunnella musiikkiakin hiljaisuuden sijaan, hyvä mieli kuplii. Musiikki on minulle pikkasen hankala juttu. En kuuntele musiikkia, juuri ollenkaan. "Kultaisella 80-luvulla" kuunneltiin paljonkin musiikkia, yllättävästi varmaankin, Juicea, ehdoton lempparini kautta aikojen, armoton sanaseppo, ja jossain määrin kuunneltiin Hectoria ja vaikkapa Froikkareita. Entä voiko olla 80-luvun nuori ja olla ollut kuuntelematta iki-ihanaa Dingoa sifonkihuivit hulmuten? Hymyä ja hyvää mieltä edelleen.
Yksi erikoisuus kuuntelussani on ja se on puhelimeni soittoääni, Expatriaten Gotta get home. Sen poimin keskilapsen joltain älämölömaratonilta ja se kolahti. Kannattaa kuukeloida. Hyvä mieli tihkuu aina puhelimen soidessa :)
On hankala valita blogit, joille lähettää tämä eteenpäin, mutta te viisi olette juuri nyt ne, joilta haluan kuulla hyvästä mielestänne.
Siis, olkaat hyvät:
- Katja blogissa Päivänpesän elämää
- Kati Kirahvilassa
- SuperSanna Riuttalassa
- Outi, Sinise talo emänt
- ja vielä Tilkunviilaaja
No johan on hyvä mieli, kun sain viimein tämän eetteriin.
Ilosi aiheita oli kiva lukea, hymy ihan kuin vahingossa levitti suupieliäni.
VastaaPoistaOlipa ihanan iloinen ja hyvänmielinen postaus. Tartun tähän kyllä mielelläni. :)
VastaaPoista