Insinöörikylässä

Mukavampaakin mukavammalla autolla saimme ajeleksia kohti insinöörikylää. Päivä paistoi heti aamusta alkaen. Tosin kauniin lauantaiaamun kunniaksi piti tehdä kiltille poliisisedälle yksi pieni puhallus ennen matkan jatkamista.

Pikainen autontyhjennys nuorenparin uuteen kotiin insinöörikylässä, parit sängynkokoamiset, mattojenlevitykset ja verhonripustukset ja sitten se lapsi lähtikin yllätysvuoroon töihin, tuomitsemaan miesten nousupeliä. Rankka oli ollut peli, isot pelivimmaiset ja nousuhaluiset miehet ja nuori nainen syöttiksenä, äitinsä onneksi ei ollut näkemässä. Naureskeltiin ennen peliä, että hän voisi tuomaripuhuttelussa mainita noille isoille miehille, että pitää käyttäytyä hyvin, kun on tuomarin äiti ja isä katsomossa ;) Ei oltu.

Ja kuten ennakoin, "poikkesimme" Hämeenlinnassa keskiaikamarkkinoilla. Turussahan oli kesällä omansa, tykkään kyllä paljon enemmän näistä "maalaisemmista" markkinoista. Tunnelma siellä oli aivan ihana, väenpaljoudesta huolimatta rauhaisa. Monet kauppiaat "asuivat" markkina-alueella ja jotenkin jopa juttelu kauppiaiden kanssa oli rauhaisaa. Tein vähäsen kauppaa mm. Birgitan pajan Pirjon kanssa, ostin häneltä uniikkeja keramiikkanappeja parilla kympillä. Pikkuritarillemme ostimme kaksiteräisen kirveen rinnalleen roikkumaan, korun on valmistanut humppilalainen NAISSEPPÄ Inari Alasoini,hän työskentelee Rautasydän-nimisessä pajassaan. Kummastakaan ostoksesta ei ole kuvaa, mutta linkkien takaa löytyy kuvia sekä napeista että korusta.

Ilahduttava yllätys oli kahvikärry kauppiaineen. He möivät kahvia ja tuoreita munkkeja fantastisista vaunuistaan, kas näin:

Ja mikä raadanta olikaan saada kuva
tähän muotoon...
oli pakko rajata nykyaikaa pois kuvasta,
kärry näkyy valitettavan vähän :(

Vaunut olivat mustat, ties mistä tehdyt, kolmella pyörällä. Mukana oli tietty kissa (turkki vilahtaa alhaalla vasemmalla paperipussien takaa). Hiilihangossa oli keihästettynä rotta, häntä vain roikkuu. Tällä kaffematamilla puuttui etuhammas, se tosin ei menoa haitannut, sen verran hän kauppaa kahvihammastaan potevien kanssa teki. Vaunujen taustalla oli kyltin mukaan Hämeenlinnan lapsi- ja nuorisokuoron tuki ry.

Minähän en hevosista mitään tiedä, mutta sen ymmärsin, että nämä yksilöt olivat poikkeuksellisen kookkaita. Vähän aikaa hevosmiehen kanssa jutellessamme saimme selville niiden olevan Ardenner-rotuisia, wikipedia kertoo niiden oleva Ardennienhevosia, kauniita kuin mitkä. Nämä olivat työhevosia, kuulemma ruotsalaisia:

Eikä postausta tällä kertaa ilman kukkakuvaa, linnan puistosta upeassa kukassa oleva penkillinen kauniita punaisia ruusuja:

Paistettuja muikkuja jäimme kaipaamaan, olimme aikeissa ottaa niitä jokusen annoksen mukaan lähtiessämme, myöhästyimme, muikkukauppa oli jo päättynyt. Tietenkin kaikkein terveellisin tapa nauttia rasvaa tirisevistä paistetuista muikuista on haaveilla niistä. Sylki suupielessä. Nieleskellen.

Eipä mitään, taisin parisen lasia kumota viiniä kotiin päästyämme, sen kunniaksi... mites se menikään, ettei alkoholi varastoidu täti-ihmiseen rasvana, vain ne muut, rasvat ja sen semmoset. Pitää siis juoda, vaan ei syödä...

Ja mörköpeikko voi huonosti, taintuu vain hiljalleen, edelleen ilman näkyviä tai tuntuvia oireita itse sairaalla. Huoh! Mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan, on vasta edessä päin, ne tulevat jos ovat tullakseen. Nyt on hyvä.