Kouluunnutaan

On se vaan hieno juttu kun saadaan taas syksy. Arki. Kotona asuvaiset lapsukaiset palaavat tiedon äärelle ja omat kuviot taas selkenevät kesän pyörityksistä.

Mörköpeikko saa todellakin kyytiä ensi torstaista alkaen, rankka jakso, sekä säde- että sytostaattihoito päällekkäin viisi viikkoa putkeen. Siitä selvitään. Pakko. Meni monta viikkoa taudin pyörteissä, ennen kuin tajusin omissa aivoissani tämän taudin eron isäni tautiin, isähän kuoli. Isäni tauti oli löydettäessä siinä vaiheessa, ettei ollut muuta kuin palliatiivinen hoito enää jäljellä, saattohoito oli minun osani siinä. Tämä taasen on mitä kirkkaimmin sairauden hoitoa ja taudin hävittämisen varmistelua, ei suinkaan saattohoitoa. Siinä on ero, onko se taudin hoitoa vai saattohoitoa, minullehan se vaan oli pitkään vaan syöpä ilman mitään ymmärrettävää eroa mihinkään suuntaan. Tällaista ajatuskuviota minun kesäni on ollut muiden järkytysten ohessa.

On se elämä tasaantunut muutenkin. Olen virkannut ja kutonut (yleiskielellä sanottuna neulonut, mutta minun murteellani olen kutonut sukkapuikoilla sukkia).

Pikkulapsen kanssa tulimme hetki sitten mattopyykiltä, monta pitkää mattoa tuli taas pestyksi. Ja sosiaalinen luonne lapsemme kun on, hän sai heti kaikki naiselävät siellä ihastelemaan reippauttaan ja hauskuutti heitä jutuillaan. Nuorempaan kummisetäänsä tulee noilla ominaisuuksillaan. Istuimme pihassa mattopyykkijäätelöllä ja ensi kerran viikkoon kuului tuttuakin tutumpaa rapinaa, sadepisarat ropisivat aurinkovarjoon yläpuolellamme. Saimmepahan ainakin pestyksi ja kuivumaan ripustetuksi ne mattoloiset :)

Pyykkäyksen aikana saimme muutaman puhelun tuolta Joensuun suunnalta. Isolapsi se  siellä teki kauppoja torilla, teemalautasia äidilleen kuulemma, sopivalla hinnalla, kiitos vain :) Ja oli sitä kosittukin, erilainen raikas murre taisi saada herran kosimatuulelle, tiedä tuota. Hyvä kuitenkin, ettei suostunut, yksi avovävy niiltä ilmansuunnilta riittää tälle avoanopille :)

Ihanainen keskilapsemme kun taannoin täytti niitä vuosiaan leirillä, juhlimme sitä sitten hänen kotiuduttuaan. Pikkulapsi teki hänelle kakkuja.

Tässä eka:

Tässä toka:

Ja tässä kolmas.

Täydestä meni. Kaksi ekaa betonista tehtyjä ja askartelumaalilla maalattuja. Kermakakussa on päällä servetti ja reunoilla suklaakakusta ekalla maalauskerralla irronnutta maalimurua, kerrottiin pinnan olevan se sellainen netistä tilattava kakkukuva. Pinkki maali "suklaakakussa" saatiin lopulta pysymään siten, että laitettiin spraylakka alle, kuivuttuaan siihen päälle pinkki ja sen kuivuttua vielä yksi lakkakerros. Ja hyvä tuli. Muutenkin ruskea tuli herkullisemman näköiseksi saatuaan lakkakerroksen pintaansa.

Keskilapsi vain ihmetteli kakkujen suurta määrää. Viimeisinkin kakku oli pikkulapsen itsensä suunnittelema, piirustuksetkin teki. Itse suunnitteli hankinnat, ruotsalaistehtaan mutakakku ja siihen koristeet. Suunnitelmaa ja toteutusta voi vertailla hyvillä mielin.

Kas näin meni suunnitelma:

Ja sitten vielä ne pakolliset puutarhakuvat, aloitetaan keväästä ja kaaoksesta:

uudet taimet ja kukkatikkaat

saunan ovella oleva pata ja
hienot itsekasvatetut samettiruusut

tässä isommassa padassa samettiruusut ovat markettojen takana
noin kymmenen sentin mittaisina

takana vasemmalla se saunapata...
japaninhumala kiemurtelee kaikkialla

ja tässä makkarin ikkunasta saunalle päin.
vasemmalla se pata, jossa ne kymmensenttiset ovat metrisiä nyt





eka kyssäkaali


Näin tässä viimeisenä viikonloppuna ennen jälkikasvun kouluuntumista, palataan linjoille :)