Ajatuksen virtaa, aina vaan

Totuus numerolla nolla, valokuvaus ei onnistu tällä käsittämättömällä valottomuudella.

Ajatus yksi. Sukkaa pukkaa, muuta ei voi. Mitäs sitten, kun mielikuvitus riittää vain sileään? Lopputulos on joko yksivärinen tai raidallinen. Joo, osaan minä joustinneulettakin, siis sekä oikean että nurjan silmukan. Siihen se sitten jääkin, palmikoita tai muita kierrelmiä ajattelen kauhulla, ei näillä aivoilla.

Ajatus kaksi. Jotain toki muutakin kuin sukitella voi, olen tuhonnut valkoisen maalipurkin loput. Vasenkätinen... Niistä tuotoksista myöhemmin. Jälkikasvun nuorin osa katseli näiden pohjanmaalaisurhojen kohellusohjelmaa, jaksossa oli se äitsykkä, joka tykkäsi joidenkin  mielestä liikaa siivoamisesta. Tästähän perheeni innostui. Voisivat kuulemma tilata nuo miekkoset meillekin ja paljastaa meidän valkoisen maalipurkkimme. Ostin jo nimittäin uuden edellisen tyhjennyttyä. En voi ymmärtää perhettäni, miten niin joku meillä on riippuvainen valkoisesta maalista? Jos joku tykkää valosta talossa, vaaleista pinnoista ja paljosta valkoisesta huonekaluissa, miten jonkun muun väristä maalia voisi käyttää täydentämään niitä? Ja kyllä, ostin ruokasaliin tapetit, keltaiset, tulee todistetuksi tuo kuviteltu riippuvuus vääräksi. Ettäs tiedätte.

Pinttymä kolme. Lunta tulee, lumitöihin ei pääse. Puolen metrin lumikerroksen alla on kymmensenttinen jääkerros vaanimassa raukkaparkainvalidia liukastumaan nyt vielä sielläkin (kts. kohta viisi). Meillä päin muuten hiekotetaan kohtuullisesti. Tuossa lähistöllä oli lumi sulanut jo (viime viikolla) asvaltilta. En liiottele ollenkaan sanoessani siinä olleen yli viisisenttisen kerroksen sepeliä. Taisi vaihtua urakoitsija ennen tätä talvea, sen verran erilaista tuo työn jälki on aiempaan verrattuna. Hurraa, positiivinen ajatus, rasti seinään!!

Kehitystä taphtuu, numerolla neljä. Vuonna kasiviis ostamamme imuri meni viime viikolla rikki. Tai ei oikeastaan rikki, vaan suutin hajosi, tai oikeastaan sekin hajosi vuosi sitten, nyt se hajosi uudelleen, vuoden imuteltuaan. Päätimme tällä kertaa sijoittaa uuteen imuriin. Oikeammin sijoitus piti tehdä jo kymmenen vuotta sitten, mutta ajattelimme pärjäävämme tällä vielä sen aikaa, että talo saadaan siihen kuosiin, että keskuspölynimuri voi saapua taloon. Eipä ole vielä saapunut. Siis pikainen imurivertailu. Täysin lähempää tarkastelua kestämätön vertailu, siihen meni ainakin kaksi minuuttia. Merkkejä, hintoja, ominaisuuksia. Tulos: sininen. Toimii vasemmallakin kädellä, vaikka yritin todistella sen olevan vain oikeakätisille...

Vaiva viisi. Takapakki olkapäässä, sain kiinnikkeet repeilemään liukasteltuani kotiportaissa. Kuntoutuspaussi muutaman päivän. Öisin pari kivaa nappia, jotta nukutuksi saa. Ja kyllä saa.

Ja pussilakanapäänsärkyyn vastaus, numerolla kuusi siis. Anttilassa ainakin mainoksen mukaan on myynnissä pussilakanoita, kaksisataakymmenensenttisiä eikä hinta paha, kuosit vielä kun natsaisivat. Olin siis onnekkaasti väärässä. 

Ja tämä viimeinen valitus taitaa olla kenkutus numero seitsemän. Hyvä ystäväni käyttää sähköpyörätuolia. Hän kulkee paljon puolen valtakunnan läpi valtion kiskomonopolin vankkureissa tuolissaan istuen. Asiassa nyt tuntuu olevan ongelma. Ongelma, joka kahdella jalalla kulkevalle itselleni ei ole mieleenkään ennen juolahtanut. Junaa pitää vaihtaa kotiin päästäkseen. Ja ellei häntä auteta, junaan hän jää. Ja jatkaa matkaa junassa johonkin muuhun suuntaan kuin kotiinsa. Eikä vain yhden kerran viime aikoina. Ei joka kerta voi olla syynä inhimillinen virhe, konnari unohti. Ärrsyttää. Minua! Ystäväni puolesta. Hän on niin kiltti. Taitaa ymmärtää (toisin kuin minä), että olemalla itse kiltti voi edes toivoa saavansa vaikkapa junavaihtoihinsa apuja. Itse olen niin kovapääjuntti, että antaisin kyllä kuulua, kuulua niin, ettei minun mielipiteeni jäisi kellekään epäselväksi. Onneksi hän on hän eikä ole minä, huh!

Ja arvakkaas mitä. Minä jätän perheeni. Ainakin kahdeksi päiväksi. Menen tarkastelemaan tuon suuren pirkanmaalaiskaupungin kuntoutusominaisuuksia. Josko siellä vaikka valohoitoa saisi. Tai vaikka hypistelyhoitoa. Ainakin munkkihoitoa pitäisi saada, Pispalassa toivon mukaan.

No, olen valittanut tämänkertaiset valitukseni, vanha mies lähti pyynnöstäni ostamaan suklaata... siinä toinen kiltti.