Toinen sikahyvä on sikaniska, perunaa, porkkanaa, palsteria ja sipulia seuranaan. Niitä syöpöttelimme hetki sitten, sikaparka oli mitä lie seitsemisen tuntia uunissa, viimeiset pari tuntia rehujen kera, sulivat suuhun.
Sikakiintiö täynnä vähäksi aikaa.
Miten niin me tykätään syödä?
Vaikka kalenterissa on kevät, ei siemeniä ole ensimmäistäkään kylvettynä, liikaa lunta edes siementen ajatteluun.
Ruotsalaiskaupasta kauan sitten ostettu cd-hylly sai uuden ilmeen Herraskartanolla, kuvaa huomenna.
Aamukahvi tuli aamulla tarjottuna sänkyyn, ihana pikkulapsi. Toi kahvit kiitoksena eilisestä flunssahoivasta, höh pientä :)
Jäykkä käsi vaivaa, onneksi on virkkuukoukku koskei käsi kerran nouse.
Minä harrastan usei noita pitkään haudutettuja liharuokia. Ihan siksi, että laiskan emännän ei tarvitse suuremmin vaivautua ja tulos on kuulemma herkullinen. (Kasvissyöjänä olen melkoisen jäävi muuten arvioimaan).
VastaaPoistaMutta toivottavasti käsi alkaisi liikkua ketterämmin vähitellen. Sitä ennen tosiaan on onneksi se virkkuukoukku. :)
Kati, mielelläni seurailenkin sinun ajatuksiasi kasvisjutuista, mukava seurata sellaista ihan oikeaa, eikä niitä muka-kasvissyöjiä. Sinä näet vaivaa vaikka valkuaisen eteen, toisin kuin useimmat porkkananpurijat ;)
VastaaPoista