Itken, kyyneleet valuvat virkkuukoukulle. Peitto on märkä. Mörkö vei ystäväni, ajatus kiertää päässä. Yritän purkaa pahaa oloani tekemällä jotain, taukoamatta. Virkkuukoukku, maalisuti, liimapuristimet, sukkapuikot, sakset, kukkasipulit, kahvinkeitin, teippi, vasara, tapetinloppu... koko ajan. Ja ajatus kiertää silti. Väänän volyymit kaakkoon välttääkseni kuulemasta ajatuksiani, ollakseni itkemättä. Joskus onnistun peremmin, joskus en.
Tuo mörkö kiertää lähelläni. Kiitos kehittyneen lääketieteen, moni lähelläni olevista mörön kiusaamista on selättänyt sen. Kaikki eivät.
Voi virkkuukoukku!! Hyvää matkaa ystäväni, sinne jonnekin.
Ajatukseni ovat isäni ja ystäväni luona, siellä jossain.
En vain voi sanoa sitä sanaa.
Olen pahoillani menetyksestäsi. Minulta samainen mörkö vei useamman ystävän ja tuttavan yhden vuoden aikana , yhden kovasti läheisen. Ei siitä helpolla yli pääse. Mutta jos Dingo ja virkkuu helpottaa niin niitä sitten. Ja itkeäkin saa, tunteet on kuitenkin parempi päästää pihalle. Jaksamista kovasti.
VastaaPoistaOsanottoni ja voimia ja jaksamista surun käsittelyyn. :'(
VastaaPoistaVoihan mörkö.Jaksamisia sinulle surun keskellä.
VastaaPoistaMinäkin menetin nelisen vuotta sitten hyvän ystäväni mörölle.Ja vieläkin se tuntuu pahalle,mutta pahin pikkuhiljaa helpottaa.