torstai 1. tammikuuta 2015

Rentoutetaan hartiat


Kiitos,
Kummisetä :)
Tämä täti viettää rauhaisaa uuden vuoden päivää ja kuluttaa lankoja pikkupikkusukkiin. Avasipa täti sitten pilleriltään telkun ja syksyllä esitetyn ohjelman. Ja kuinka voi tunteet nousta pintaan. Siellä haastateltiin konkurssin tehneitä. No joo, yksi heistä on kirjoittanut kirjan rakkauden  oivalluksestaan (okei, suoristin tuota sisältöä vähän), yksi viettää ulkomailla sairaseläkeläisen elämää ja yksi heistä lähti konkurssin jälkeen italiaan muutamaksi kuukaudeksi kevättä vastaanottamaan vaimonsa kera. Sieltä palattuaan tapasi luokkakaverin, joka johdatteli hänet uuteen työhön. Tässä pitäisi olla kuvituskuvana sellainen pieni musta punasarvinen ja - häntäinen tyyppi, just joo. Olkoon se pieni punainen tuossa vasemmalla... Koko ohjelma oli alusta loppuun niin absurdi, että kihisen. Missä on se pieni ihminen? 

Jos annan savun vähän laskea, annan ajatuksen vaeltaa eiliseen, viime vuoteen. Tuli, oli  ja meni. Sekä vuosi, että eilinen. On niin helppo kirjoittaa valitsemistaan asioista, antamatta niiden kurjien nousta esiin. Tuossa jossain vaiheessa, kait tänä syksynä, sain kommenttilootaan kommentin katseen kääntämisestä itsestä poispäin. Niin. Tämä vain on se paikka, jossa saan ajatella vain itseäni, omia tuntojani, itsesensuurilla höystettynä. Itsekkäästi kirjoitan vain omia juttujani, voisin toki laajentaa ja herkutella yksityiskohdilla, se on kuitenkin tarpeetonta. Minä päätän, minä kirjoitan ja minä olen itsekeskeinen. Oma valinta. Ne ovat aivan muut ympyrät, missä muusta avaudun.

Suru ja pelko ovat olleet kuluneena vuonna hyvin lähellä. Onneksi olen aina vaan paremmissa voimissa, kiitos (taas, edelleen) onnistuneen kilpparilääkityksen, toki pitää rajoitteena muistaa (!) muistiongelmani. Se vähän hidastaa, mutta näillä mennään.

Onnekseni ilo ja onni ovat kulkeneet myös mukanani, niitä arvostan joka päivä. Nythän on niin trendikästä mainita hetkestä nauttimisesta, minä siis myös. Olen huomannut päivissä aivan huikeita onnenhetkiä, kun vaan rentouttaa hartiat ja antaa ajatuksen pysähtyä. Ja ihan oikeasti, ellei ole kiire, antaa sille luvan, nauttii hetkestä ja siitä, että voi vaan olla juuri siinä, on se sitten mikä vain.

Näillä eväin lähdetään tähän vuoteen, kiitos teille kaikille mukanaolosta, kommenteista ja ystävyydestä, jatketaan ja rentoutetaan hartiat :)




2 kommenttia:

  1. Hmmm... Jos bloggaa elämästään, lienee aika väistämätöntä, että silloin vähän niinkuin bloggaa elämästään. ;) Yuohon mystiseen kommenttiin viitaten. Kaikenmoista. Jossainhan niitä tuntojaan on purettava ja ajoittain ne eivät ehkä ole ihan sitä eniten häpgoulaki-osastoa. Elämä tuppaa olemaan sellaista, vaihtelevaa.

    Mä vallan peljästyin tuosta, että hetkestä nauttiminen on trendikästä. :D Kerrankin olen siis sitä, kun olen moista ehdotellut. Jotenkin oikeasti tuntuu, että tosi monella viime vuosi on ollut oikeasti raskas vuosi. Mikä lieneekään tähtien asennot sekoittanut.

    Mutta toivotaan rauhallisempaa ensi vuotta myös teidän talouteenne, terveyttä ja hyvää oloa! Niin ja sitä kykyä nauttia edes niistä pienistä onnen pipanoista. ;)

    VastaaPoista