Gerberoita lasimaljassa

Hurraa, viikko selätetty. Rankka sellainen. Taas. Ja edelleen. Mutta ei kauaa. Pian kevenee, siitä myöhemmin lisää. Tänään opin, että mikäli on ottanut riittävän monta kolmiolääkettä, ei kannata ajaa edes ompelukoneella. Eihän tässä kiirekään ole, kettu pitäisi saada valmiiksi sunnuntaihin, veljenpojan juhliin, mutta kuten elämänohjeeni numero yksi sanoo, ilman viimetippaa moni asia jäisi tekemättä. Niin nytkin.

Tiättekös, meillä ei ole lunta. Yhtään lunta. On vain märkää, kengät uppoavat kotipolkuun ja tuovat osan polusta mukanaan keittiöön. Josta se kulkeutuu sukanpohjissa makkariin, peräkammariin saakka. Ei siis valkoisia sukkia tässä talossa. Räyh. Tiättehän mielikuvan kätevästä emännästä, joo ei, ei löydy täältä.

Olen harjoittanut lasinporausta kuluneella viikolla. Siitä kuvia, jahka on jotain näytettävää, muutakin kuin sirpaleita, onnellista, onnellista on. Naamakirjassa jo näytin onnistumiseni, joo ei.

Tuota em. kettua yritin viikolla myöskin tehdä, se suli liimatessani kankaita toisiinsa, tikkausta ajatellen. Teletappeja mukaellen, uudestaan :)

Eilen oli työmatka, puolet turhaa ja tyhjää. Tänään neljästä tärkeästä henkilöstä oli kolme paikalla, yhtä uupui ja sen mukana koko homma k... noh, ei onnistunut.

Aamulla sain vilmaviestin koskien uhkausta pikkulapsen suusta. Sitä selvittämässä.

Vessan halogeenilamput ovat sammuneet. Molemmat. Yhtaikaa. Kestettyään kymmenisen tuntia käyttöä. Käy se pissiminen pimeässäkin.

Jääkaappi tyhjä. Vrt. em. kätevä emäntä.

Hetki sitten satoi lunta.

Sain uudet, uuteen takkiini sopivat vanttuut, lapaset siis, valmiiksi. Lumi suli.

Aamulla kävin labrassa, monetta kertaa. Luulin kellon olevan tuntia vähemmän mitä se oikeasti oli. Vähänkö kiire tuli, onneksi heilläkin oli aikataulu pettänyt. Ja vasta toisella pistolla tuli jotain putkeenkin.

Kävi tässä taannoin ilmi sekin, mikä merkitys on kuntoutuksella, kuntouttaako vai ei leikattua kehonosaansa. Onnekseni olen itse kuntouttanut leikatun olkapääni, ei vaivaa ei, toisin kuin ystävälläni, joka taasen ei kuntouttanut omaa leikattuaan ja kärsii siitä luultavasti loppuikänsä, kymmeniä vuosia. Ei kadehduta kyllä yhtään, ei.

Tietättekös te hoisinkastikkeen? Sen tuoksun? No meillä tuoksuu siltä. Vaikkei ole koko talossa hoisinia. Illan ajan olen miettinyt, olenko sekoamassa, nenäänkin tuoksuu mielestäni ihan selkeä hoisinkastike, tai vielä tarkemmin sanottuna hoisinpossu. Katseeni osui kukkamaljakkoon. Yli kahden viikon takaisiin gerberoihin ja aivoni sanovat poink. Nousen tuolistani ja haistelen ympäriinsä, tuoksu (haju) vie armotta kohti maljakkoa. Siinä se on, tosin ei hoisinpoasu, vaan mädäntynyt vesi. Kenen tekee mieli kokeilla hoisinpossua tämän jälkeen?

Hei onko ihme jos päänsärky temmeltää? Äkkiseltään katsoen pelkkää kuraa, se tosin on harhaa. Ajatelkaas, ostin neilikkakimpun viikko sitten ja nyt se on täydessä kukassa ja kaunis (piilottaa gerberoita). Pää ei ole yhtään kipeä, juuri nyt. Huomenna poltan rahaa, ei pidä kuitenkaan innostua, ihan vähän vaan, tein tori-ostoksia netissä. Voisin vaikka ruokakaupassakin käydä. Ketunkin kohtalo ratkeaa huomenna, kait. Huomenna voisi korkata myös vermuttipullon, rakastan jamesbondin juomaa, traimartinia, ilman jäitä, toki jäähdytettyyn lasiin tehtynä, ilman oliivia. Huomenna.

Ja ehkä, ehkäpä kuviakin voisi olla tulossaan, katsellaan, katsellaan,

viikonloppua, meille kaikille, nautitaan,
-tarjah-