Ihanaa, helmikuu tuli ja voi, miten toivon tämän olevan talvea. Joulun ihanien lumipäivien jälkeen on pitänyt ihan oikeasti miettiä arkin rakentamista, näillä kulmilla on ollut vettä ja loskaa, loskaa ja vettä. Autostakin putosi pohja... nyt talvisten tunnelmien saavuttua olen ottanut uskollisen fillarini taas alleni, tuntuu hyvältä viilettää työn äärelle sillä.
Hyviä uutisia muistirintamalta, pääsen jatkotutkimuksiin, en tosin sen kuuklelääkärin vaikutuksella. Tai ehkäpä, en nimittäin ole eka enkä ainoa, joka on häneltä saanut epämääräisiä printtejä ja riaknooseja, tuo asia on nyt kuultu. Jees, jatkoa on tulossa, alkaen tällä viikolla.
Meiltä lensi toinen tipunen pesästä, nyyh. Tuntee ittensä niiin vanhaksi.Nyt meillä on säätiölapsia ja kotilapsi. Molemmat isot asuvat säätiöllä ja pikkulapsi sai viimein kauan kaipaamansa oman huoneen.
Vaikka meillä on isohko talo, huoneet ovat hassut peheen tarpeisiin. Hei miettikääs, kahteen kertaan huone ja keittiö ja kahteen kertaan hellahuone ja niihin tarpeellinen määrä oviaukkoja väliin. Kolme ulko-ovea, samoin kolme eteistä. Tuloksena kaksi makuuhuoneeksi sopivaa yksittäistä huonetta ja loput yhteisiä tiloja. Joo tiedän, olen tästä ennenkin avautunut, mutta kun mää tahdon taas avautua. Tai loppukoon avautuminen iloon kaikkien kotona-asuvien omasta tilasta. Ja jippii, minä saan pöydän ompelukoneelle ja muutamalle (!) muulle pikkujuttuselle... hyllytilaa, laatikkotilaa, tilaa tilaa tilaa... jotain hyvää, jos vähän surullistakin.
Ja vielä vaan, tralalaa, saimme mukavia uutisia viikonloppuna, niistä nyt ei vielä hihkuta ääneen, sanon vain jotain iloisista asioista, tralalaa...
Viikonloppu oli muutenkin hassunen ja mukava, meillä oli taas hälinää ja vilinää, ystävät poikkesivat kukkien ja viinipullon kera ja lisäksi saimme tutustua aivan uusiin ihmisiin. Nimittäin tämän uuden avominiän (vai onko parempaa ehdotusta hänen määritelmäkseen? miksi sinä sanoisit tyttäresi kanssa samaa taloutta asuvaa tyttöystävää? ) isä ja veli olivat muuttoapuna meidän väen lisäksi. Suuri padallinen soppaa ja suuri korillinen tuoreita sämpylöitä teki kauppansa. (sivumaininta, muista nyt hitto vie ostaa se uusi tiiviste uuniin, oli hassuntuntuista paistojälkeä, edellisen katkettua ja irrottua. ei saa kysyä syytä katkeamiaelle, ei tietoa nimittäin).
Ei hitsiläinen kuvia ei edelleenkään, muistotilaisuudenkin kuvat odottavat muokkausta, en saa koskettua koneeseen ja muokkausohjelmaan. Sanoisin, että "odottaa".
Näillä tähän viikkoon,
-tarjah-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti