Yksi, toinen, entä kolmas?

Kaunista kesäkuuta :) no ei vaan, vitsi vitsi, täällä keli on kuin lokakuussa, hirvee tuli, vesi lentää vaakasuorassa ja on pimeää kuin, niin, missä?

Tuossa joitain tuokioita sitten minullehan kävi varsinainen äksidentti, sen seurauksena jouduin leikkauspöydälle operoitavaksi olkapään kokoonkursimiseksi. Noh, eilenpä sitten kastelin amppelikukkia, ihan sisällä kotona, selvin päin ja niin edelleen. Ja hups, löysin itseni selällään makaamasta lattialta erinäisten rojujen seasta, alta ja päältä. No kas kun oltin vähän parempaa jalansijaa tuolilta alas astuakseni...

Niin että otti ja tuota. Vereviä mustelmia, ja niin, anteeksi, pirun kipeitä, lähinnä oikea puoli kylkeä ja selkä, toki muutama muukin kehonkappale. Pääparka aristaa kauttaaltaan ja nyt toisena päivänä lihasten kipu nousee, kaikenlaisia nytkähdyksiä ja venähdyksiä tuntuu käyneen niskan suunnalla, hartioissa, vyötäröllä (!) ja näemmä myös käsissä. Akka ei oo viittäkymppiäkään ja tavat on kuin sanonko millä.

Nyt pitää ottaa vanha kansa käyttön ja pohtia. Ei kahta ilman kolmatta? Kolmas kerta toden sanoo? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis? Tyhmä ko saapas?

Mutta ajatelkaas, paistaa se päivä risukasaankin :) Posti toi minulle kauan himoitsemani kirjan, osallistuin taannoin Suskan arvontaan hänen herkullisessa ja inspiroivassa blogissaan KoivulaDesign. Suskan nimihän putkahtelee tuon tuostakin muuallakin kuin blogissaan, hän tekee juttuja lehtiin ja tuon kirjankin hän on tehnyt. Lisäksi sain taustalla olevan Taika-lehden, kiitos, Suska :)

Tuo kirja on ollut minulla kirjastostakin joitain kertoja lainassa, mutta sellainen kirjaharakka olen, että parasta on kun se on omassa hyllyssä aina tarpeen tullen hypisteltävänä ja lehteiltävänä. Minä onnellinen.

Sadepäivän ratoksi poikkesin kukkalassa, piha huutaa vielä vähän väriä. Muutamat setelit vilahtivat ja kukkasieluni sai rauhan, josko vielä ne ruukuttaisi hyvän sään vallitessa, tuonne en kyllä mene.

Jääkaapissa on odottamassa vielä tekijäänsä kaksi herkkua, possulta sekä potka että pari sisukkaa, kielet syötiin jo, samoin kuin uunituore savukylki. Kävin perjantaina oikeassa lihakaupassa nääs. Lauantai meni juhliessa, ystävien kaksoset saivat valkoiset hattunsa, oli mukava tavata sekä vanhoja tuttuja että aivan uusiakin tuttavuuksia. Ja lisäksi pääsin ulkoiluttamaan omia lyyriani (sanotaanko se noin?).

Lisäksi viikonlopulta jäi käteen hämmennys, olen osallistunut semmoiseen auttamisprojektiin. Tällä kertaa kävi niin, ettei nuori yh-äiti osannut ottaa apua vastaan. En sano, että hän olisi ottanut avun vastaan väärin tai jollain "väärällä asenteella", vaan hän pyysi apua, olisi saanut apua, muttei sitten ottanutkaan vastaan, kantti ei riittänyt tapaamaan avuntuojaa (huh, mikä ylistyssana, todellisuudessa kuitenkin ruokakassinkantaja). Kaikki maanittelukeinot on pistetty peliin, tuloksena tyhjä. Surullista ja hämmentävää.

Ja niin, prkl, se päärynäpuu ei kuki. Ei kuki. Ei prkl kuki. Pian alan uskoa sen olevan paju. Asennan kirveen sen juurelle vihjeeksi ensi kevättä ajatellen. Nih.

Mukavan kesän aloitukseksi

Ai niin, tässä kuluneella viikolla rakentamani torni, saapi nähdä, tuuheutuuko, padassa on nimittäin jotain itsekasvatettua köynnöstä peittämään kompostoria, mitä lie :)