tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kauanko on mennyt?

No, nyt se sitten ottaa kunnolla, tuo tauti. Jos on koko kevään ollut saamaton ja väsynyt, nyt sen voi korottaa toiseen potenssiin. Armoton väsymys ja loputon unenpuute.

Saamattomuus on muuttunut siten, että enää en pysty tekemään mitään, mikä vaatii loogista ajattelua. Pystyn tekemään yksinkertaisia asioita, kuten istuttamaan kukkia, tai leikkaamaan nurmikkoa, tai virkkaamaan tiskirättiä, mutta en pysty esim. laittamaan ruokaa. Tai pystyn laittamaan ruokaa, jos ruoanlaitoksi voi sanoa vaikka banaanin kuorimista tai voileivän tekoa. Mitään, missä on enemmän työvaiheita, ei käsistäni lähde. Monet blogistit herkuttelevat vaikka ihanilla raparperipiirailla, niistä voin vain haaveilla.



Kuva osoitteesta www.fancyhouseroad.com


Mitään suunnitelmaa asioiden tekemisestä en pysty aikaansaamaan, edes niillä tekemilläni listoilla.


Kuva Googlen kuvahausta

Muistini on siitä kiva, että samaa lehteä voi lukea aina uudelleen ja uudelleen, jutut ovat joka kerta tuoreita ja ennen näkemättömiä (no vitsi vitsi, ei ihan noin, mutta esim. viimevuotinen käsityölehti on tänä vuonna minulle aiva uusi ja lukematon).

Kuva Googlen kuvahausta

Todellisuudessa luen paljon, päivittäin. Ja sitten tiedän lukeneeni aiheesta jotain, en vain mitenkään pysty saamaan mieleeni, mistä sen luin, tai edes milloin, tänään, eilen, viime viikolla? Lehdestä, kirjasta, blogista? Vai kenties kuulin jostain? Ja sitten tiedän tietäväni asiasta, mutta huomaan tietäväni vain vähän ääneen lausuttavaksi jäsenneltyä asiaa.

Onneksi on yksi työpäivä jäljellä, ensi viikolla yksi päivä, sitten alkaa loma.

Kuvathan eivät ole itse otettuja, tällä kertaa näin, netti on pullollaan ihanaa kuvamateriaalia. Jos vaikka ensi kerralla omia kuvia ja vaikka niistä cakepopseista :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti