Mutta eilinen oli kaikkiaan kumma päivä. Kumma. Valitsin itse, mitä teen, kuten eilen mainitsin, ei se tekeminen mitenkään erilaista ole, erona siinä on vain se, että voin valita itse, ilman tekemisteni vaikutuksen arviointia muiden tekemisiin nähden. Olihan tarpeeksi monimutkaisesti sanottu?
Eilen tapahtui merkittävä markkinoinnillinen asia. Ennen joulua kiersin silmälasiliikkeitä, paljon. Etsin pokia, joita voisin ajatella käyttäväni seuraavat vuodet, hienot monitehot siis. Tammikuussa sitten löysin ne ainoat sopivat. I-alkuisesta liikkeestä. Kaikki meni hyvin, ainoastaan hinta kirpaisi, lähes 600, kaikilla alennuksilla. Kauhea hinta kun mieheni osti samoihin aikoihin sekä lähi-, että kaukolasit alle kolmellasadalla eräästä s-alkuisesta liikkeestä.
Kevät kului ja huomasin kehysteni värin muuttuneen, pääväri oli kulunut pois sellaisista kohdista, etteivät ne edes ihoa koskeneet. Kolme kuukautta laseja käytettyäni menin takaisin i-alkuiseen kauppaan ja he aivan kiltisti myönsivät laatuvirheen. Olin tässä kohtaa tyytyväinen, sain uudet lasit, samoja pokia ei ollut mutta heille oli tullut uusia, toinen sattuma, löysin mieleiset.
Kuten lehdistä ollaan saatu lukea, linssien toimitusajat ovat pidentyneet kovasti, uudet kävin hakemassa eilen. Ja nyt tulee se yksityiskohta, joka vaikutti minuun suuresti:
Kysyin, josko voisin
lunastaa nuo moniväriset
itselleni varalaseiksi
kohtuullisella hinnalla.
Toki.
Heidän kohtuullinen hintansa
oli puolet linssien hinnasta!!
Laseista, jotka ovat
minulle hiotut,
joita kukaan muu
ei voi käyttää.
Kehykset käyttökelvottomat.
Niillä linssien
puolikkaalla hinnalla
voin mennä
s-alkuiseen ja valita vaikka kahdet!!
Vaikka päätelasit ja kaukolasit,
tai vaikkapa aurinkolasit vahvuuksilla.
Voin valita.
Tämän jälkeen tiedän,
mitä ainakaan en tee.
He pelasivat itsensä ulos
meidän perheestämme.
Meillä on neljä näkörajoitteista perheenjäsentä.
Mutta sitten niitä kivoja valintoja. Päätin korkata vieraspelikauden tässä mainiossa suomalaisessa kansallispelissä. Istuin kentän laidalla seuraten musta- ja punahousuisten herrahenkilöiden mittelöä, lämpötila katsomossa 30,5°C.
Ja sitten se Suomen suvi iski.
Kentällä pitää aina varautua siihen, että sää muuttuu takuulla, niin nytkin. Satoi. Helteessä. Tuo vanha totuus unohtuneena ei edes käynyt mielessäni, että voisi ottaa mukaansa sateenvarjon...
Kotijoukkue voitti.
Aamu on ihanan aurinkoinen, pari kuppia aamukahvia kera sanomalehden ja oman (ihanan) seurani, aurinkovarjon katveessa. Ja sitten koittaa seuraava valintani, tapaan Zorron.
Aurinkoista lauantaita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti