Olisi niin paljon näytettävää, tuunauksia, kirppuhankintoja ja vaikka mitä. Pitänee siirtyä jonkun toisen kameraan tai jos oikein äityy pahaksi, kännykän kameraan. Viimeiseen en toki usko.
Eilinen, maanantai oli minulle sopiva päivä, lämpötilaltaan, kahdessakymmenessä asteessa. Ekan kerran kesän aikana nukuin, ihan yhdeksään saakka. Sitten tulikin kiire labraan, toiveikkaana kilpparituloksista. Ja ah, aamunapit, jotta saadaan päivä rullaamaan ja sitten ah ah aamukahvit, lähes koko perheen keralla, yksi sulhoineen puuttui porukasta.
Päiväjätskit ja kirpulla poikkeamista, puisin ostoksin. Ostin kolme kynttilänjalkaa ja yhden kopan, mikälie, maalattaviksi ja lisäksi yhden elämää nähneen leikkuulaudan. Kunnostuksen jälkeen ne kaikki saavat paikan elämänkulussamme.
Tiskirättien virkkuuta, matonkuteiden selvittelyä (pitsimattoon), pihan kuopsutusta, siinä ne muut illan jutut. Sopivan simppeleitä minun tajunnalleni. Joku on kuitenkin hukannut ison virkkuukoukkuni, sen laturin lisäksi, enpä taida virkata sitä...
Aamulla ajoin tutulle luottokampaajalleni hiusten leikkuuseen. Kaikki nämä vuodet mieheni firman konkurssin jälkeen ovat olleet rahallisesti hankalia, mutta yhden oman asian olen pitänyt koko ajan, kampaajani. Viiden-kuuden viikon välein olen käynyt hoidattamassa pääni, sisä- ja ulkopuolelta. Vaikka raha on ollut tiukalla, tosi tiukalla, sen olen pihistänyt kaikkien näiden vuosien ajan. Tunnustan. Ja olen iloinen siitä, se on ollut minun paheeni ja henkireikäni, muutenhan minä olen mitä hyveellisin ihminen ;) vitsi vitsi, mikään ole.
Tänä aamuna soi puhelin, lääkäri soitti ja kertoi tulosten olevan loistavat leikkausta ajatellen, hän siis antoi luvan kilpparin leikkaukselle. Siitä kiireen vilkkaa soittamaan kirralle ja sieltä sain tiedon, että huomenna on leikkaava lääkärini paikalla. Nyt siis toivo häneen, toivon totisesti pääseväni leikkaukseen pian. Tämä väsymys on jotain niin inhottavaa, puhumattakaan vaa'an lukemista. Vajaatoimintaa kun on, koko elimistö käy säästöliekillä, ts. nukuttaa ja lihottaa... kahden tunnin päikkärit yön kymmenen tunnin lisäksi ei ole oikein aikuismaista. Eikä sekään oikeasti riitä.
Ja riemullinen uutinen piristi tätä viikkoa, saan isolapsen kummitädin, hyvän ystäväni loppuviikosta meille, ihan yökylään :) ihanaa :) voidaan ehkä olla turisteja kotimaisemissani, siitä tulee mukavaa, voidaan tuulettaa aivojamme, saadaan ehkä vähän aurinkoa (D-vitamiinin verran vain), syödään ja juodaan hyvin ja ja ja... katsotaan.
Kuvanälkään minulla kerrankin on kuvia blogissa ;)
VastaaPoistaKyllä minä täällä käyn, mutta olen huonohko kommentoija...