Raskassoutuista

Olen lähdössä tekemään yhtä niistä kovin raskaista asioista, viemään läheiseni syöpäleikkaukseen. On jotenkin niin uskomattoman raskas olo, mietin tätäkin kirjoittamista monelta kannalta, päätyen kuitenkin kirjoittamaan. Haluan saada tämän muistojen kirjaan.

Leikkaus on heti huomenaamuna, klo 7 pitää olla Leiko-osastolla (leikkaukseen kotoa). Vaativat leikkaukset tehdään kuulemma ekoina, tämä on siis sitä, vaativa leikkaus. Mutta jos ennusteet pitävät paikkansa, ei siis tarvita muuta hoitoa kuin tämä leikkaus ja siitä tulevat elämänmuutokset. Toivomme. Olimme jo alkuviikosta sairaalalla tekemässä etukäteisvalmisteluja ja nyt sitten mennään.

Olen alkuviikon ajan ollut voimissani ja tehokas, en ole antanut itselleni lupaa ajatella, tosin ei olisi ollut aikaakaan. Tänään sitten onkin aikaa ajatella ja seurauksena tulikin romahdus, olen aivan loppu. Onneksi kävin ikiomassa lempiterapiassani, kampaajalla. Hänellä puolestaan on edessään viimeinen sytostaatti ja sitten pienen tauon jälkeen vielä säteet. Puimme tilanteet ympäriämpäri ja kevyemmin mielin tulin kotiin, pöhköä kyllä.

Minun pitää kuitenkin koota vielä itseni ennen lähtöä, siksi tätä kait kirjoitankin. Kilpparilääkemuutokset ovat vain ja ainoastaan pahaksi keholleni ja mielelleni, niitä pitää alkaa muutattamaan. Työterveyslääkärille, jonka asiaa pitäisi hoitaa, ei vain saa aikaa, pitää siis mennä yksityiselle. Kieroa huumoria varmaan, mutta tilasin tässä välissä ajan itselleni, jotain niin kieroa kuin vappuaatoksi... sille sitten varmaan skoolataan parilla lasillisella vaaleanpunaista sampanjaa.

Mitä sitten jos pää repeää?

Meillä kävi yksi tamperelaistunut blondi-insinööri myymässä Tampin. Haalareissaan ja teekkarilakissaan. Voi tätä nykyajan nuorisoa, ei me vaan silloin tuolla lailla ;) Ja sitä paitsi, se insinööri tuli täysi-ikäiseksi, täytti täydet kakskyt vuotta, auh!

Miksi meidän rahapuut näyttävät
niin kovasti hakeutuvan kohti naapuria?

Ja puutarhatiedotus vielä. Tulppaanit ovat jo näyttäneet nuppujaan, unikot ovat jo tuuhealehtisiä, ekat hiirenkorvat löydetty, krookukset ovat lakastumassa (paitsi naapurin krookuspuskat vain aina vaan rehottavat :I), aamuisin herää lintukonserttoon. Viime yönä oli jälleen pakkasta.

Tässä vielä elämänvoimaa, elämänlangan kasvua ennen potitusta:

Käsi kuuluu vanhan talon vanhalle miehelle, puutarhurilleni siis :) Taustana aito oikea vanha Kupittaan saven kakluuni vuodelta jotain sata vuotta sitten. Murentunut sisäosiltaan, käyttökiellossa siis. Meillä on näitä kaksi, tuollainen kymppitonni tarvittaisiin niiden kunnostukseen, vain...

Hei aurinko pilkistää sateisen päivän jälkeen, on mukavampi ajaakin. Palaan linjoille viikonloppuna, luultavasti, näyttää siltä, että saan olla eikun siis joudun olemaan viikonlopun ihan yksiksein kotosalla voimia keräten...