Pessimisti ei pety

Kevät tuli, mutten suostu uskomaan. 

Kasvit nousevat innolla pintaan.

Moni kasvi on selvinnyt talvesta 

(siis mistä talvesta?) hyvin, 

pakkasta taisi olla kerran 

ainakin kaksikymmentä astetta. 

Lumitöitä en tehnyt kertaakaan, 

vanha mies teki kerran lapion verran. 

Kasvit eivät ole myöskään hukkuneet, 

pelostani huolimatta, 

vaikka vettä on riittänyt. 

Aurinko paistaa

ja linnut laulaa, 

on kylmää.

Haravointi tehty.

Milloin sataa seuraava lumi?

Se sataa varmasti,

nyt on maaliskuun alkupuoli.

Mutta milloin?

Olisi ihana tuudittautua

kevään tuloon. 

Blogit ovat pullollaan

ihania kevätkuvia,

minulla kevätkuvia, 

eivät niinkään ihania.

Koska olen niin vanha,

tiedän tämän olevan harhaa.

Harha keväästä.

Niin mielelläni olisin väärässä.

En ole kuitenkaan.

Tässä muutama otos sunnuntailta, 

tänään kamera lepäsi.

Särkynyt sydän esiintyy

Muksei kukaan ole haravoinut?

Krookuksista ei havaintoa
vain päivänkakkaraa ja tulppaania

Ilmasipuli on siementänyt ympäriinsä

Pääsen kuljettamaan 

elokuvantekijöitä.

Pienet ihmiset ovat innoissaan

ja minä saan

"hyvä-äiti"-pisteitä 

kuljettamalla filimaustiimiä.

Parasta.

"Äiti oletko valmis!!"

"Äitii, onko voileivät valmiit!!"

"Äiti, mennään jo!?"

No, menen.

Nyt.

Muistaakseni