Ulappa 2011

Onkos joku muu lähdössä Kirkkonummelle?
Tarjoan sotkukahvit, jos nykäiset hihasta :)

Tässä lähdön jo ollessa ajatuksissa sain kukkia,

pikkulapsi toi kokonaisen kimpun:

Kuten kuvasta näkyy,

meiltä puuttuu vielä sisemmät ikkunat,

viileä jo on,

uskon ikkunoiden liihottelevan paikoilleen

Ulapassa ollessani.

Kukkien edessä on kranssi,

jonka kiersin alas ottamastani humalasta

ihanasta syysauringonpaisteesta nauttien.

En laittanut siihen mitään sisärengasta,

se on pelkkää humalaa

ja on nyt kuivumassa

ja väljentymässä sisätiloissa.

Ikkunalla on myös kupillinen

omia kehäkukan siemeniä

odottamassa vielä tämän syksyn siemennystä.

Ja hei, muistattehan MaMan,

Leenan haasteen meille,

joilla on mahdottomat varastot vaikka mitä.

Klikkaa tätä kuvaa,

niin pääset näkemään muiden juttuja

Tässä minulla vielä vähän vääntämistä,

Muurameni,

että ehdin mukaan ennen sunnuntaita.

Minähän taanoin itkin

suomalaisen huonekalun korjattavuutta,

itkun syy oli lähinnä se,

ettei varaosia enää saa,

tällaiseen laatumerkkiin

(ainakin se mielikuva hinnalla luodaan...).



Etuseinät irti laatikoista



No, minätyttö ajattelin kaksikomponenttiliimaa,

saas nähdä kunkas tytön käy,

saako noita hapertuneita muoviosia

liimatuksi riittävän lujasti

ja toisaalta,

hapertuuko heti siitä viereltä...

Ei tämä ihan oikeaoppinen MaMaan ole,

mutta tämä on kuitenkin tehtävä, joten...

Nähtäväksi jää :)

Ja vielä yksi juttu:

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat,

mukava saada teidät mukaan,

ilman lukijoita tämä olisi aika tylsä juttu :)

Vaahteranlehtisateessa

 

Hirviä myrsky pyyhkäisi yli

Myrsky veti taivaan vartissa pimeäksi ja sitten sitä vettä tuli. Eteensä ei autosta nähnyt metriä enempää, vesi lensi vaakatasossa ympäriinsä. Vartin kesti ja nyt on sinikirjava taivas.

Ja jos vertaa vihdoin ja viimein valmistuneisiin sukkiini, ulos katsoessa värit ovat liki samat, sukista puuttuu vain keltainen :

Olen niin ylpeä ekoista sukistani, että ostin jo toiset langat (tai siis monennet), aikomuksenani tehdä pikkulapselle myöskin sukat. Jo näissä sukissa otin omia vapauksia ohjeeseen nähden, taitanee olla seuraavissakin jotain soveltamista... Näissä on esimerkiksi varret tehtynä isommilla puikoilla kuin terät. Alemman sukan kantapää on taktisesti piilotettu, sen poiminnat eivät kestä lähempää tarkastelua, jalassa kuitenkin mainiot :)



Mukavan syksyistä viikonloppua toivotellen

Hei mikä tää on?

Mitä mää nyt teen väärin?

Kommentoidessa yleensä

voi tehdä sen omalla nimellään,

nyt suurin osa blogeista

estää sen käytön

(kirjaudu sisään jne... uudelleen ja uudelleen)

No, sitten sitä on ollut näppärä

ja ohittanut tuon kommentoimalla anonyyminä

ja laittamalla allekirjoituksen.

No, nyt viikon verran

se kyllä on antanut tehdä tuon viimeisen,

mutta sitten julkaisuvaiheessa

heittää kaikki tekstit bittiavaruuteen ja

huoh, sinne meni.

Tämä tarkoittaa siis sitä,

että paljon olen kommentoinut

sinne bittiavaruuteen

monelle teistä tarkoitettua postia.

Valitan.

(Mutta minne?)

Ystäviä

Hei, vähänkö minulla on ihania ystäviä?

Posti tällä viikolla on

minulle kantanut jo tällaiset:

Ja sitten toinen kuori,

jossa olivat sekä kortti

että Virkkukoukkusen heijastin.



Heijastimen nimi on Ajatus
Kuva Virkkukoukkusen nettisivulta



Oliks mul äske joku ajatus päässä?

Tarviiko tähän jotain vielä lisätä?

Joo:

Niinhän nuo naiset minut tuntevat.

Puutahuri

Iltapäivästä alkoi aurinko taas ilmoittautua,

pikaisesti piti lähteä ulos.

Meillä nimittäin on

yksi yksinäinen ja hylätty.

Raukka jätetty sateen ja tuulten armoille,

keskelle pihaa syksyä uhmaamaan.

Meidän Stiga.

Katsokaa nyt.

Aivan yksin.

Kävin vähän sitä tönäisemässä

ja siitäkös se piristyi,

vielä leikkaa.

Jos nimittäin ruohosta

ensin leikataan trimmerillä

enimmät

kaksikymmentä

leikkaamatonta senttiä pois.

Lupasin trimmata.

Tosin pitää kaivaa ensin

tsiljoona omenaa maasta pois...

Samalla retkellä tapasin

sienet,

auton,

piiskut

ja

rajapuut.

Ja sitäpaitsi.

Kyllä meilläkin osataan.

Puutarhanhoito ja -asettelut meinaan.

Katso vaikka:

Kiviaidalla

Pentikin lyhty,

Prisman purkki,

mikälie rikkaruoho,

vuorijalavan ruskeat ja keltaiset lehdet,

illakko,

keväällä kaapista

purkkeineen ulos heitetty amaryllis

ja

auringonpaiste :)

Ja taas tunnen itseni niin puutarhuriksi, että...

Pilipilipom :)

Nyt se tuli, se ihana sade. Rakastan tuota ropinaa, märkien lehtien suhinaa ja rännistä kuuluvaa lorinaa. On syksy.

Voin käpertyä peittoni alle ja seilailla mieleni mukaan netissä, lukemassa aina uusia ja uusia blogeja, saamassa uusia ja uusia ideoita. (Toim. huom. ne ideat ovat totaalisesti tuolla bittiavaruudessa, arvoisa kirjoittaja seilaili eilisen päivän pikkuläppärillään ilmalämpöpumpun alla nojatuolista käsin ja hävitti kaikki hienot osoitteet kuka tietää minne. Olisi ne voinut edes suosikeihin tai Pinterestiin heittää, mutta mutta...)

Erikoinen ajatus maanantaiaamuna tällaista tehdä, mutta kait sairaslomalainen voi vähän vielä itseään hemmotella. Pomokin korosti sairasloman olevan lepäämistä ja voimien keräämistä varten... voidaan vaikka päiväunoset pikkulapsen kanssa ottaa.

Nimittäin näin täällä meillä tänään mennään:

Naapurintädin tekemää

ihanaa mustaherukkatuoremehua pikkulapselle

ja ihanaista kahvia äidilleen.

Pikkuilapsi kun taisi eilen pyydystää

jonkinlaisen basiliskuksen tai peräti viruksen

tuolta kallioilta ja kukkuloilta

seikkailtuaan koko päivän ystäviensä kanssa.

Oli muuten hyvä palvelu siellä,

eräs äiti vei pojille lounaan metsämajaan,

lihapullia, perunamuusia, kasviksia

ja jälkkäriksi mokkapaloja.

Ah, mitä pikkupojan elämää :)

Ja mikä toinen äiti!

Sateen ropinassa

Mistä tunnistaa tuunaajan? Sädekehästä tietty :)

Me tuunaajathan etsimme

aina tukea ajattelullemme,

tässä yksi:

Avotakassa käsitteltiin ekosisustamista,

tässä rohkeasti lyhentelen ja muokkaan sitä,

jos haluat sen lukea kokonaan,

klikkaa itsesi osoitteeseen

http://media.a-lehdet.fi/spics/aune_11_5/ekosisustus.html#jatkuu

Siis mitä on ekosisustaminen?

Pienistä puroista ja niin edelleen,

senhän me kaikki tiedämme.

Ja näin kun toimitaan,

sädekehä päämme päällä sen kun kimaltelee

enemmän ja enemmän ja

meillä on hyvä mieli :)


Ja mites se Frank Pappa
kasikytluvulla sanoikaan
(vai kuka se oli?)


Ja maailma pelastuu!


(Ei muuten ollut toi heppu, kukas muistaa kuka se oli?
Sillä taisi sittenkin olla se sellainen
teräsmiesviitta...)

PS. Tietääkös joku, mitä mieltä on eräs ruotsalainen

Nilsson-niminen trendipelle ekosisustamisesta?

Se on ohi.

Niin mennyttä aikaa.

Annetaan hänen olla mieltään,

ainakin minä teen niin :)

Kotona taas

Ja ainakin kaksikymmentä grammaa kevyempänä... ei niillä ruoilla ainakaan laihtumaan pääse, jos sairaalaruokaa aina moititaan, sanonpahan vaan, että puhukaa pukille. Hyvää oli.

Täällä kotimaisemissa on naapurin talot otettu esiin. Kaksi miestä harvensi satavuotiaan puuston yläoksistoa niin, etteivät naapurit aivan hukkapiiloon jää, samalla tietty meidänkin puusto latvuksistaan vähän oheni. Hyvä niin, onpa vähemmän lehtiä puhdistettavana ränneistä.

Olo on hyvä, niin hyvä kuin kaulapoikkisella vain voi olla. Ammattilainen kun saa työnsä tehdä, jälki on sen mukaista, ääni on tallella ja haava on suorastaan siisti, vain pieni viiva. Täst mää taas tykkään.

Kauppareissulla eilen nappasin mukaani kimpun reilun kaupan ruusuja. Ja erityisen reiluiksi ne tulivat siitä, ettei kauppa tainnut niistä katetta saada, ne kun olivat jo avanneet nuppunsa. Kymmenen kappaletta maksoi kaksi euroa. Pääasia oli, että viljelijä sai omansa.

Kierrätyksestä jäi eilen käteeni täydennystä snapsilasi- ja kynttilänjalkakokoelmiini. Yksi tusinalasi ja yksi Iittalan lasi ja vielä paksu puinen kynttilänjalka maalattavaksi. Kierros olisi ollut hyvin halpa ilman tuota isoa I:tä, mutta kyllä senkin kesti.

Tässä lasit ja syysväriä muutenkin, ostin osuuskaupan poistohyllystä iloisen värisiä kynttilöitä nyt syksyllä poltettavaksi:

Oletteko muuten milloinkaan kokeilleet täällä verkossa olevaa helppoa kuvankäsittelyohjelmaa, Sumopaintia. Tunustan nyt ja heti, etten muista, josko olen muistanut mainostaa sitä, mutta olen tai en, niin tässä tulee. Se on yksinkertainen ja suomenkieliseksi muunnettavissa, perustoiminnot helpot ja mikä parasta, aina mukana kun verkkokin on. Siis kipin kapin osoitteeseen http://www.sumpoaint.com/ ja siitä klikkaamaan eteenpäin. Suosittelen lämpimästi.

Ja hei, luin Avotakasta juttua ekosisustamisesta, tuon sen tännekin, niin pian kun nyt itsestäni irti saan :)

Ihanassa auringonpaisteessa,

Sielua ulkoilutettu taas :)

Ja taas aivan loistavassa säässä, uudet maastot, uudet vahverot ja lempiseuraa, pikkulapsi. Saaliina taas koreittain sieniä, suppiksia, kosteikkovahveroita ja kesän viimeisiä lampaankääpiä, nam!

Lisämausteena sielun hyvinvoinnille sain kaikki lapset taas kotiin, yhtaikaa. Tosin olin vähän huono siitä nauttimaan, miltäs kuulostaa mennä lauantai-iltana nukkumaan kahdeksalta muiden jäädessä viettämään leffailtaa ja herkuttelemaan... Ja taas kellon ympäri unta...

Tiättekös muuten, että luulin jo viikkoja sitten, että nuo keltaiset jutut tuossa krassissa ovat kellastuneita lehtiä, mutta mitä vielä, kukkiahan ne ovat :)

Ja sitten postipojan tuomisiin:

Voitin Unilaulun arvonnassa itselleni aivan aivan hulppean hienon kierrekantisen muistikirjan. Ja aivan kuin pisteenä i:n päälle, sen sivut ovat valkoiset. Tästä mää tykkään :)Ei mitään ruutuja tai viivoja, tykkään kirjoittaa ja piirustella valkoiselle paperille (eikä sitten mitään psykologisia analyyseja valkoisesta paperista, kiitos...) Kirja on niin ihana, että joudun tarkasti miettimään, mihin sitä raaskisin käyttää, ei heti ainakaan mieleeni sellaista asiaa tule.

Ja mitä sieltä kirjan takaa pilkistääkään, villasukat. Taitomaan sivuja selaillessani löysin jotain, itselleni villasukat. Väärän väriset, mutta muuten passelit. Otin yhteyttä jonain päivänä iltapäivästä kysyäkseni mahdollisuutta sinivalkoisiin sukkiin. Seuraavana päivänä sähköpostissani oli linkki kuvaan, jossa ko. sukat poseerasivat. Sitä seuraavana päivänä ne olivat postilaatikossani. Aivan upeaa työtä, huippupalvelua ja ihanat jalassa, kiitos Jaana :)

Nyt eletään jänniä aikoja, huomenna aamulla pitää olla sairaalassa kello seitsemän. Kello kahdeksan avautuvat leikkaussalin ovet ja minut kärrätään sisään, sieltä palatessani olen yhtä kilpirauhasta kevyempi. Tosin se ei taida painoindeksiini vaikuttaa, mutta jos johonkin muuhun sitten...

Ja hyvästä palvelusta puheen ollen, aiemmin tänä iltana sain puhelun ko. sairaalasta, keskustelin hoitajan kanssa tulevasta operaatiosta. Ja mitä jäi käteen? Positiivinen odottava tunnelma, hoitaja oli selvästi pitkän uran jo tehnyt tosi ammattilainen, minulla ei ole muuta kuin pelkkää hyvää sanottavaa keskustelusta. Ja mikä parasta, voin mennä sairaalaan vasta nukuttuani yöni kotona, on tässä säästämisessä hyvääkin.

Syksyisessä säässä,

Kultsin kämpässä ihana otsikko, jota olin ajatellut käyttää tässä

Nimittäin "sielua ulkoiluttamassa" (klikkaamalla hänen sivulleen)

Juuri niin ajattelin eilen illalla kotiin tultuamme ja saatuani suppikset puhtaiksi, olin ulkoiluttamassa sieluani.

Olemme pikkulapsen kanssa vuosittain käyneet syksyllä eräällä pienen pienellä hiidenkirnulla katsomassa vesitilannetta ja syksyä. Muistona noista retkistä meillä on aina otettuna valokuva hänestä, niin tälläkin kertaa. Ekassa kuvassaan kohde oli vajaan metrin mittainen yksivuotias, nyt jotain muuta...

Merkittäväksi tuon paikan on tehnyt myöskin se, että olemme usein käyneet siellä pikkulapsen Isoisän, minun isäni, kanssa. Nyt oli jo kolmas kerta ilman Isoisää. Kaksi vuotta sitten Isoisä oli sairaalassa, hän oli juuri saanut tietää melanoomansa leviämisestä aivoihin. Oli metsäretket tehty.

Viime syksynä Isoisää ei enää ollut ja se kerta oli surullinen. Tällä kerralla isoisä oli jälleen mukanamme, hän kulki tuulen mukana näyttämässä meille uusia hienoja sienipaikkoja.

Metsä oli rauhallinen ja aurinkoinen, vain muutaman kerran tuuli kertoi meille uusista paikoista. Sielu tuli ulkoilutettua mukavasti, hyvässä seurassa. Lisäksi tuliaisina kotiin oli koreittain sieniä, ja vielä ainakin yksi herkkupaikka jäi odottamaan. Voiko parempaa olla?

Hidasta sisustusta ja kaaos

Tällainen kaaos vallitsee kotona. Tämä on siis 20x30 sentin ala, koko talo on kuitenkin vastaavassa kunnossa, kiitos väsymykseni. Enpä siitä paljoa ole välittänyt, en siis edelleenkään... töissä taas tänään ilman kulkukorttia ja avaimia, kyllä se siitä... ja sitäpaitsi, ihan huikeita onnistumisia tänään, siellä töissä nimittäin :)

Mutta se varsinainen asiani.

Luin "uudesta" Kotilääkäri-lehdestä (elokuu 2011)

kivan otsikon,

"Hidasta sisustusta".

Senhän voi tulkita ainakin kahdella tavalla,

joko käskymuodossa: hidasta sisustusta!,

tai sisustus on jo hidasta, rauhallista, 

itse voi päättää painotuksen.

Minä kuitenkin luin jutun ja kävi ilmi,

että trendit oli napattu 

http://hidastaelamaa.fi/ -sivustolta,

tässä ne,

ne kolahtivat kovastikin vanhaan taloon

ja sen vanhaan naiseen...

Katsokaapas:

Hitaus on nyt muotia myös sisustuksessa.

Näin se käy:

• Vanhoilla huonekaluilla ja tekstiileillä on tarina.

Vieläkö joku suvusta tuntisi sen?

• Vanhat huonekalut kannattaa huoltaa ja korjata.

• Luonnonmateriaalit kunniaan.

Käsi lepää kivessä, puussa, villassa ja pellavassa.

• Älä tavoittele valmista.

Sisustus saa olla aina kesken.

• Käytä vanhaa ja kierrätä. Tuunaamalla teet niistä itsellesi sopivia.

Voikos tätä enää paremmin lyhyesti sanoa?

Ihanasta syyssateesta,

Rumaa kielenkäyttöä ja vähän satakuntalaisuutta

Minun työni on sellaista vähän vaihtelevaa, välillä töitä on aamusta iltaan ja välillä jollain muulla lailla. Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet hurjat, viime viikko maanantaista perjantaihin aamusta iltaan työmaalla, lauantaina Kauhajoella, sunnuntaina naapurien allekirjoitusta hakemassa sadan kilometrin päästä heidän mökiltään (siihen #%¤!! vesilaitoksen vaatimukseen, siitä myöhemmin lisää ##¤%&!!?!!). Kulunut viikko alkoi kolmen aamusta-iltaan -päivän putkella, mutta sitten hellitti, torstain olin kuuntelemassa asiantuntijaluentoa ja perjantain aamusta-iltaan työkeikalla.

Sitten kotona illalla, lienee tuskin yllättävää, sammahdin yhden viinilasillisen saattelemana yöunille. Kolmetoista tuntia yhteen menoon ja kolmen tunnin päiväunet päälle. Vielä yhdentoista tunnin yöunet ja kahden päiväunet, johan sitä päiväkin kirkastuu. Ja uusi työviikko kutsuu, onnekseni kevyempänä. Jottei liian hempeää olisi, hankin vielä kauhajoenreissulta flunssan päiviäni sulostuttamaan. Kaksi viikkoa työskentelin voimieni äärirajoilla, mitään muuta kuin työni tekemällä, vapaa-ajat vain olin, tekemättä mitään. Viikonpäivät olivat aivan sekaisin, puhuin jo kahdesta maanantaista yhtenä ja samana asiana, hohhoijaa. 

Kilppari se vain uinuu, toukokuusta alkaen vajaan rajoilla vaappuen, minusta monellakin mittarilla työkyvyttömän tehden, kiitos sairaalahierarkian ja -byrokratian. Työkyvytön en ollut yhdellä mittarilla mitaten, satakuntalaisuudella. Heistähän (meistä siis) sanotaan, että heissä yhdistyvät hämäläinen hitaus ja varsinaissuomalainen vittumaisuus harvinaisen ikävällä tavalla, tuon voin tässä kohtaa allekirjoittaa. Juureni ovat syvällä satakunnan mullassa, varpaanvälit eivät milloinkaan tule puhdistumaan siitä. Ja juuri nuo hitaus ja vittumaisuus pitivät minut työni äärellä. Ehei, ei pelkoa, en tartuttanut ketään, siitä pidin huolen, ellen sitten tuohon hitauteen saanut jotakuta tarttumaan...

Olinko jo riittävän inhottavasanainen? Älkää satakuntalaiset ottako henkilökohtaisesti, puhuin vain itsestäni. Ehkä tuo edellinen paatos riittää kuvaamaan tuntojani joltain osilta, ei kuitenkaan kaikilta.

Ihaniakin asioita nimittäin on tapahtunut, ystävät jaksavat kantaa, aina vaan. Ihana syksy on saapunut, sää on syksyisen vahteleva, naapurintäti toi taas puolukoita, vanhan talon vanhan miehen tekemä lasagne vei kielen mennessään, maistoin ihanaakin ihanampia artisokansydämiä. Sain myös tavata taas sellaisen ihanan ihmisen, joka taitaa olla suorittamassa ostamisen erikoisammattitutkintoa ;) ah, niin ihanan virkistävää seurata ihmistä, jonka mieliostospaikka ei ole kirppari ja vanhat romut, vaan viimeistäkin viimeisin uutuus ja ajankohtaisuus, suorastaan trendikkyys.

Päivityshän ei ole mitään, ellen saa siihen ympättyä ainakin yhtä kuvaa, tässä niitä kaksi.

Eka kuva puutarhasta, neitokaisemme, joka entisessä elämässään oli syreenin juurakko ja nykyään ilahduttaa pihassamme:

Ja sitten sitä romua, joka ei ole aivan uutta.

Ostin jossain vaiheessa elokuuta vähän lisää askarreltavaa, heleän vihreäksi maalatun pikkulipaston. Lisäksi kaksi pientä hyllykköä odottaa seinäänkiinnitystään. Ja viimeisin, muttei vähäisin, ostin kahden euron kellon, josta olen siis poistanut kellon, pohja odottelee maalisuihkausta.

Kuka nuo kaikki tekee, sitä en tiedä. Lääkärini on nimittäin sitä mieltä, että nyt minun pitää tehdä vain pakolliset jutut, ja jos remonttimme pariin halajan, se on suoraa päätä sairaslomalle, vajisoireeni ovat sitä luokkaa, että oksat pois, saikkarille en kuitenkaan halua. Mutta toisaalta hän sanoi, että pakkojuttujen (itse lasken pakoksi työni) lisäksi saan/pitää tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa, nämähän voisi laittaa siihen piikkiin, jaksaessani. Ei siis juuri nyt. Ja tämä lääkäri siis on aivan eri, kuin keskussairaalan sisätauti- tai leikkaava lääkäri, ehei, hän on minun oma lääkärini, joka hoitaa minua muuten, kokonaisuutena, onko sinulla sellaista?

Olihan tarpeeksi pitkä vuodatus, mukavaa alkavaa viikkoa

Ja vielä, oikein lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani, kommentit ovat aina tervetulleita, yhdessähän tätä tehdään :)

Pysti saapuu vanhaan taloon

Sain Katilta tällaisen pystin,

jossa pitää kertoa kymmenen uutta asiaa itsestään.

On vähän vaikeaa miettiä niitä uusia asioita,

kirjoitanhan hyvin minäkeskeistä blogia.

Minä sitä ja minä tätä.

Täytyy oikeasti miettiä.

Katin ihanaan blogiin, Kirahville kaulahuivi,

voi tutustua klikkaamalla tätä linkkiä :)

Mutta ne uudet asiat.

1. Olen koko ikäni opiskellut, jotain
2. Rakastan työtäni
3. Nautin suunnattomasti perusraaka-aineista tehdystä ruoasta, mikään molekyyligastronomia ei ole minun juttuni 
4. Ihana Jenni Silvennoisen siideri hivelee makuaistiani
5. Sininen - punainen - valkoinen, siinä minun värini
6. Hiukseni alkoivat harmaatua 24-vuotiaana
7. Olen laihduttanut vuosien varrella painoni ainakin kertaalleen, ei koskaan enää
8. Kuljen fillarilla arkiasioissani ympäri vuoden kaikkialle muualle paitsi ruokakauppaan
9. Minun kuppini on aina puoliksi täysi
10. Viimeisin juttu, ei uusi eikä vähäisin kuitenkaan:

 rakastan lapsiani yli kaiken :)

Minun päiväni hyvä hetki on,

kun saan istua rauhassa kotona koneelle

ja lukea teidän kuulumisianne, kaikkien teidän.

On vaikeaa eritellä blogejanne mihinkään järjestykseen,

mutta valitsin nämä viisi virkistävää blogia,

lukisin mielelläni uusia puolia teistä :)

1. Ex-assarille hänen blogiinsa "Minä täällä taas hei"
2. Tilkunviilaajalle hänen blogiinsa "Tilkunviilaaja"
3. Nonnalle Apinalandiaan
4. MaMMelille hänen blgiinsa "Kivimäen elämää"
5. Villiviinille hänen blogiinsa

Mukavaa alkanutta syksyä :)

Kauhajoella

Istun koneeni äärellä töissä taas, työt alkavat vasta tunnin kuluttua, lämpö tihkuu ympärillä. Muistelen lauantaita, ajoin Kauhajoelle ruokaa katsomaan.

Hmm, missäs päin Kauhajoki onkaan, pohdin maanantaina. Kartaltahan se löytyi ja totesin joskus jo siellä olleenikin. Yllätys sen sijaan oli se, että se on kaupunki... kaunista maisemaa ja liikennevaloja. Ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, kauniita käsitöitä, ihana ilma, mitä sitä enempää olisi voinut toivoa? Kameran mukanaoloa. Sieltä olisi saanut kovasti paljon hyviä kuvia, ruuhka oli valtava ja asioita tapahtui.

Seminaari tarjosi ajankohtaisia aiheita ja sitä niin muodikasta karppausleipää. Leivästä sen verran, että kyllä se leivälle maistui, rakenne vain poikkesi perinteisestä.

Ja koska siellä päin olin, piti poiketa Tapion lankakauppaan, ihan vain muutamalla kympillä mukavaa askarreltavaa syksyksi...

Aurinkoista viikon alkua,

Huomenta

Hei hurraa, istun töissä koneeni takana (hmmm...) ja iloitsen uudesta sisällöstä koneessani. Nyt tämäkin on samalla ohjelmistolla kuin kotikoneeni, versiot täsmäävät, ei tarvitse aina miettiä tallennusmuotoja sun muita.

Laitoin kuvahakuun hakusanaksi "ihana" ja mitä sieltä lötytyikään, ihana :) Kuva on lainattu Tilli Mössönpojan sivuilta, kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kaikkea muutakin ihanaa :)




Ja vielä muistuttava ajatus, Ajatusten aamiaiselta:

Yksi vaarallisimmista inhimillisistä erehdyksistä
on unohtaa, mihin on pyrkimässä.

-Paul Nitze

Pienistä sitä ilot napataan, ihanaa alkanutta päivää muillekin, vietetään mukava viikonvaihde :)