Asennekysymys

Jos viime aikoina olen vain valittanut, voin yrittää jotain parempaa. Yrittää siis. Aivot taitavat olla jonkinlaisessa tiltissä, en milloinkaan ole päästänyt eetteriin näin paljoa kiroitusvireitä. Johtunee alilääkinnästä, kilppari sumuttaa aivot. No ei se niin kovin iloista ole, mutta siinä sumussa ei pal haittaa... tai siis eihän mun kilppari mitään sumuta, vaan sen puute...

Avatessaan asennettaan vähän löysemmälle näkee itsekin muutakin kuin vain valitettavaa, kas näin:

Päivitin kotivaran. Ihan vaan muuten.

Näin erään auton takaikkunalla pinkin jousipyssyn, mieti, pinkin :)

Oltiin keskilapsen kanssa heiluttelemassa sitä vaaleanpunaista rautapalloa, waau me :)

Huomenna pääsen ystävän kanssa heiluttelemaan tankoja :)

Koko viikon olen kirjaimellisesti painanut leipätyötä, normaaliin verrattuna tuplasti, ajallisesti ja panoksellisesti. Voin sanoa antaneeni työlleni kaikkeni.

Huominen on muutenkin aamunostelun lisäksi mainio, tiedossa onnistumista ja raadantaa sopivassa suhteessa.

Meidän ihan-parhaat-naapurit ovat laskeutuneet taas maisemiin :)

Huomenna mulla on aikaa jopa vain olla. Ainakin vartti ilman vaatimuksia :)

Näin työmatkallani pienen suloisen tytön, jolla oli itseään isompi koulureppu.

Lämpömittari näytti iltapäivällä kahtakytäneljää. Ihanaa, ei tarvitse vieläkään tyhjentää kasveja, tomaateillakin voi olla toivoa vaihtaa väriään. Tai toisaalta voin olla punavihersokea ja ne ovat jo punaisia?

Hei jos tuotteen hinta nousee kymmenellä eurolla ja sen lopullinen hinta on kakskytkaks euroa. Mikä oli alkuperäinen hinta? Mitäh, miksi siihen muka miinuslaskua tarvitaan, häh!! Käytävällä kuultua...

Mä vaan keräilen ja keräilen kotipihasta siemeniä. Kuivaan ja pussitan. Merkitsen huolella. No, kaapeista löytyy vuosikertasiemeniä...

Huomenna laitetaan lankkutilaus vetämään, jos vaiks se keittiön lattia...

Tiistaina (kait se silloin oli) satoi, hurraa, nurmikkokin sai osansa.

Salkoruusut kukkivat aina vaan (ne juurakot, joista pelkäsin itävän lupiineita).

Maksaruoho avasi ekat nuppunsa kukkaan.

Syksy tuoksuu taivaalliselta.

Eräs vanha mies tyhjensi talouskompostia. Kait se on kiva juttu, noin niinkuin loppupeleissä. Kotipihaan kurvatessa hajuaisti oli tosin jotain muuta mieltä.

Mulla lobeliat ovat aina rynnänneet hurjaan kasvuun ja rehotukseen. Paitsi tänä vuonna, tämä hortonoomi jätti ne liian vähälle kastelulle, joo, vain kahdesti päivässä.

Mutta nyt, arvatkaas mitä. Ajatus on siirtäytyä tuonne kulmahuoneeseen, uutukaisen aviisin pariin. Eivät vaan oikein nuo lihakset ole samaa mieltä. Hartiaseutu jämähti. Peffa jämähti. Aivotkin tais jämähtää. Mutta sen verran aivoista vielä irtoaa, että lähetän vielä voimalähetyksen Villiviinille, otathan kopin :)

Näihin sanoihin, näihin lähetyksiin jäädään, nautitaan huomisesta,
-tarjah-