Wuhuu, keittiö!

Viikko käynnistyi, vauhdilla. Pikkulapsen neurokirurgikäynti ja oma hampaankoossapitämisyrityskäynti. Ensinmainittu käynti oli hieno, loistava lääkäri, puhui itse asianomaiselle, lapselle itselleen siis ja äiti oli todella tyytyväinen, toinen käynti plääh. Ei pitäs vanhaks tulla. 

Ja hei, kakskymmentä lämpöastetta sadekauden jälkeen, huikeeta. Jos vaikka tomaatit kypsyisivät...

Vain kaapin ulkopuolella olevat tomaatit kukkivat ja tomatoivat

Olen riipinyt tomaateilta lähes kaikki lehdet ja latvukset, jospa se auttaisi vähän edes tomaattien punertumista. Huomatkaa kaapista karannut, mustan katon päältä :)Kaapissa lymyilee myös ananaskoo, ei nupun nuppua milloinkaan, en ole raaskinut riipiä sitä ollenkaan, on edes jotain vihreää tomskujen lisäksi. Ne ovat omassa ruukussaan, eivät vie tomskuvoimaa.

Ananaskirsikka tuottanee
paljaan taivaan alla satoa
vaikka kylmää olikin

Njaa, kuukausimansikkaa, punapersepapua,
persiljaa, ananaskirsikkaa, rucolaa,
rikkaruohoja
ja huikea sokerihernesato
(ja muuten maailman paras vihannesveitsi,
taattua sveitsiläistä laatua sahaterällä)

Edellisten lisäksi ilmasipulia,
kehäkukkaa, ainakin kolmea chiliä,
venäläistä rakuunaa, italianpapua,
auringonkukka, lipstikkaa ja mitä lie

Ai miten niin meidän kasvilaatikot ovat sikinsokin?

Mutta siihen keittiöön. Keittiön lattian alla on luultavasti kuollut rotta, hajusta päätellen. Lattian avaus edessä. Pikkulapsi anoi mukaanpääsyä, saanhan!

En ole luultavasti edes maininnut parin viikon takaisesta ylläristä, sain ja hain keittiökaappeja rahan vaihtamatta omistajaa... suunnittelua ja pohdintaa... alakaapeissa vähän vajausta... ostettiin taannoin ruotsalaiskaupasta porsliininen tiskiallassysteemi vitosella, sekin on odottamassa... saa nähdä, kuinka käypi.

Tämä on juuri sitä, mitä haluankin, kierrätetyt keittiökaapit, uusiokäyttöä ja munnäköistä tulosta. Se, joka meidän keittiössä on viimeisen neljäntoista(!!) vuoden aikana käynyt, ymmärtää tapauksen merkityksen. Minähän joitain vuosia sitten kiskaisin ensin keittiön yläkaapit veks ja taannoin saman kohtalon koki myös osa alakaapistosta. Muovimattoon raivostuin jossain välissä purkaen ylimääräisiä höyryjä sen irtirepimiseen. Aaaarghh!

Mun kaatislöytöni:

Odottaa hellää kättä

Kivoja juttuja lauantailta, oltiin metsässä. Naamakirjassa jo hehkutin vuosituhannen uutista, minä ihan ite löysin metsästä, ekan kerran eläessäni, kanttarelleja. Niitä ennen tapasimme hänet:

Ja hattivatteja:

No hei, ei kantsut tietty tämmösessä metässä viihdy, kyllä ne ihan just siellä lymyilivät, missä Mia, erään paikallisen kuppilan ravintolapäällikkö vihjaisi. 


Näillä on hyvä aloittaa viikko :)