Vanha sanonta siitä, ettei kellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa, on joutunut koetukselle. Mitäs sitten kun jaksaa vaan sen takia, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten kun sisin on vaan ihan tyhjä, joka suunnasta tulee lisää taakka. Ja surua. Surua.
Kun on liian täynnä tyhjää, ei enää tunne. Muuta kuin surua. Ja migreenin. Siitä en ole irti päässyt. En voi mennä tippaan. Minulta kysytään asioita, joihin en halua vastata. Minulle sanotaan asioita, joita en halua kuulla.
Teen sukkaa.
Sukan tekeminen on hyvää terapiaa. Ainakin silloin kun jaksaa. Muta kyllä mä toivoisin, että menisit hakemaan medikaalistakin apua ennenkuin ihan hirmuiseksi vointi heittäytyy. Jooko?
VastaaPoistaJa mä voin kertoa yhden ilahduttavan asian. Perunamuusi maistuu ihan hirmuisen ihanalle, kun ei ole reiluun viikkoon syönyt juuri muuta kuin kaurapuuroa. ;) Mutta toivoisin, että saisit apua ja helpotusta, että et joutuisi ihan näin pitkälle surujesi kanssa.
Mä mietin jo niitä sun rieskoja...
Poista<3
VastaaPoista:)
PoistaKun tuntuu että elämä tarjoaa vain surua, nosta katse ylös käsistä. Missä tahansa olet, näet varmasti jotain kaunista. Pienen yksityiskohdan, johon et ole ennen kiinnittänyt huomiota. Keskity siihen kunnes suru helpottaa. Toista aina tarvittaessa.
VastaaPoistaPelkistäen voisi sanoa että elämä on asennekysymys. Suru ei murehtimalla lopu, mutta pienet kauniit asiat ansaitsisivat enemmän huomiota.
Kauniita asioita on paljon, aina vaan niitä ei pysty näkemään :)
PoistaSiksi kannattaakin välillä nostaa katse käsistä kun surettaa :)
Poista