sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Käyttöohjeiden puute

Voi hyvät ihmiset sentään. Kertokaa nyt jotain iloista. Muuten mörökölli vie minut. Nyt on tunne, että kuorma senkun kasvaa, ilman minkäänlaista kevennystä. Uutta taakkaa, ilman käyttöohjeita. Ei, kukaan ei ole kuollut, mutta monta pientä kuolemaa on käden ulottuvilla. Ympärillä tapahtuu ja minä mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Tietäen, etten mitään.

Vanha sanonta siitä, ettei kellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa, on joutunut koetukselle. Mitäs sitten kun jaksaa vaan sen takia, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten kun sisin on vaan ihan tyhjä, joka suunnasta tulee lisää taakka. Ja surua. Surua.

Kun on liian täynnä tyhjää, ei enää tunne. Muuta kuin surua. Ja migreenin. Siitä en ole irti päässyt. En voi mennä tippaan. Minulta kysytään asioita, joihin en halua vastata. Minulle sanotaan asioita, joita en halua kuulla.

Teen sukkaa.


7 kommenttia:

  1. Sukan tekeminen on hyvää terapiaa. Ainakin silloin kun jaksaa. Muta kyllä mä toivoisin, että menisit hakemaan medikaalistakin apua ennenkuin ihan hirmuiseksi vointi heittäytyy. Jooko?

    Ja mä voin kertoa yhden ilahduttavan asian. Perunamuusi maistuu ihan hirmuisen ihanalle, kun ei ole reiluun viikkoon syönyt juuri muuta kuin kaurapuuroa. ;) Mutta toivoisin, että saisit apua ja helpotusta, että et joutuisi ihan näin pitkälle surujesi kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kun tuntuu että elämä tarjoaa vain surua, nosta katse ylös käsistä. Missä tahansa olet, näet varmasti jotain kaunista. Pienen yksityiskohdan, johon et ole ennen kiinnittänyt huomiota. Keskity siihen kunnes suru helpottaa. Toista aina tarvittaessa.

    Pelkistäen voisi sanoa että elämä on asennekysymys. Suru ei murehtimalla lopu, mutta pienet kauniit asiat ansaitsisivat enemmän huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita asioita on paljon, aina vaan niitä ei pysty näkemään :)

      Poista
    2. Siksi kannattaakin välillä nostaa katse käsistä kun surettaa :)

      Poista