Aamutuimaan hiiviskelin työmaalle, vain huomatakseni koneiden jumittavan. Rautakankimallilla aamu käyntiin. Aamukahvi hyvässä seurassa ja toisen sorvin ääreen. Minun taidoilleni äärimmäisen vaativa päivä, muiden ollessa lounaalla hoidin juoksevia asioita kahvikupin äärellä.
Kellon lyödessä kotiinpääsyn merkiksi olin tyhjä, tuskanhiki valui selkääni, pääni oli tulessa. Työtä ei olisi voinut tehdä nappien vallassa, vaan piti kivullakin olla sataprosenttisesti mukana. Tyhmä päätös.
Työtä sain tehdä tätä maisemaa ikkunasta aina välillä ihastellen. Suokaa anteeksi tabuni tirkistimen tahrat, kuva kuitenkin kertoo tärkeimmän, syksyn värikylläisyyden.
Kun kello kumahti, olin niin järkevä, niin järkevä. Koska uusi pankkikorttini oli tänään tullut, ajoin suoraan alkoon hakemaan sitä eilenmainittua juhlajuomaa. Parkkiksella ollessani tajusin että sen penteleen kortin olevan kotona, postin kantamana, ei millään lailla käsissäni. Pöllö mikä pöllö. Uudestaan... kotiin päästyä nappia kitusiin ja iloinen raukeus valui raajoihin. Autuutta. Tämä viikko on ollut raskain viikko tänä syksynä. Tähän saakka siis. Nousu alkakoon tästä.
Iltani ilahdus tuli heti alkuillasta puhelinsoiton mukana. Yksi merkittävä asia on poissa huolilistoilta, ihanaa, tuntuu hyvältä aloittaa viikonlopun rauhoittuminen näin, kiitos :)
Rentoudu raskaan viikkosi jälkeen ja nauti viikonlopusta!
VastaaPoista