Kuvaton postaus. Tämä vaan on kirjoitettava ylös. Pettymys ihmiseen. Tämän päivän tulen muistamaan aina. Päivä, jona käsitykseni sinusta, ********, murskaantui. Pettymys ja sen jälkeen suru. Surullisuus valtaa sielun. Kovin juhlallisesti sanottu, mutta niin totta. Sieluni itkee puolestasi, sinun, joka tuskin tätä luet. Koska tunteeni ei ole viha, vaan suru, toivon sinulle hyvää elämää, tästä huolimatta.
tarja
Vastapainona surulle ollaan möllötelty kahden mukelon kanssa kotosalla, käyty kirppuilemassa ja saksalaiskaupassakin. Pikkulapsen kanssa oltiin pihallakin, vaahterat, vuorijalavat ja koivu ovat lehtensä luovuttaneet, omenapuita ja syreenejä vielä odotellaan... huomenna ehkäpä kuvaa siitä meidän projektista, ehkäpä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi. Mä olen pahoillani. Ihmisiin pettyminen on aina rankkaa. Mitä läheisempi ja tärkeämpi ihinen on kyseessä, sitä rankempaa se on. Mutta onneksi on puutarhaterapia, se auttaa useimpiin vaivoihin ja pahaan mieleen.
VastaaPoistaKati, kiitos, olet niin oikeassa.
PoistaSamaa täällä minäkin mietin, että ihmisiin kun pettyy, se vie aina jotain mukanaan. Jotain siitä viattomuudesta, jota toivon mukaan meissä kaikissa on vielä, kuitenkin. Remppaterapiaa!
VastaaPoistaTeki muuten makiaa jyystää iskuporakoneella seinää, mieli askarrellen jossain aivan muualla. Minä haluan säilyttää uskoni hyvään. Kunnes joskus toisin todetaan, niin tällä kertaa, surukseni.
Poista