Neljä aamua

Vain neljä aamua. Sitten koittaa tauko. Josko saisi hengähtää. Lauantaina tuikattiin taas neulaa suoneen, ekstrabuusteilla kuulemma, jälleen kerran hyvänhyvää palvelua ja huolellista toimintaa tuossa risteyksen takana. Ja pää selkeä kuin sininen syystaivas, huippua. Tosin ne ennustivat sen ekstran väsyttävän minut lähes unten maille, mutta kattia kanssa, olin virkeä kuin virtahepo.

Tänään ajoin työkeikalle ilotulituksen läpi. Tammia, vaahteroita, koivuja, saarnia, kastanjoita, muutama iki-ikivanha mänty. Ja se värien räiskintä. Loistavaa. Eipä ollut kameraa, mikään tylsä kännykuva ei tekisi oikeutta sille väri-ilottelulle. Onneksi on kuva silmissä... ajatella, että joku saa siinä värimyrskyssä ajaa joka aamu ja ilta... syksyn työsuhde-etuja :)

Aamutuimaan heräsin jo ennen kukkoa ja pah, vain pettyäkseni viikon sisällä toistamiseen, sanomalehti ei taaskaan tullut. No, pari blogia lukuun ja työmaalle kahvikupin kiilto silmissä. Kuuden tunnin rutistus, viisi suurta poikkeamaa ja minä olen edelleen jaloillani hyvä näin, viime viikolla nuo viisi olisivat olleet liikaa. Paikallisen hotellin respassa ehdin lukaista pääkirjoitussivua pari riviä, siinäpä päivän saldo sitä päivittäistä lukuannostani. Unohdin taas soittaa ja kitistä asiasta jakeluun, no se taisi olla hyvä meille kummallekin, sekä sinne toiseen päähän linjoja, että itselleni.

Koko viikonloppu meni viettäessä laatuaikaa pikkulapsen kanssa, yhdessä rentoutuen. Se hehkuttamani projekti on kesken, palaan siihen. Eilen suppismetsää hiidenkirnulla, painikisoja ja projektia, hyvässä seurassa. Ja ihanuutena kaiken lisäksi viesti rakkaalta ystävältä. Hän tietää paineeni, ja arvatkaas mitä tekee ystävä! Hän ehdotti vievänsä minut pilatekseen rentoutumaan!! Voi mikä ystävä!! Tosin jouduin kieltäytymään, lapseni eduksi, yhteinen tekeminen odotti, luvattu ja sovittu.

Huomenaamuna nokka kohti uusia seikkailuja, iltaa kohti saattaa seikkailusuunta olla satakuntalaismaisema, siellä paikallinen lasaretti. Toivottavasti yksi huoli saadaan pois päiväjärjestyksestä, niitä muita nimittäin riittää. Huomisillassa on vielä yksi lisämerkitys, silloin on yksi aamu vähemmän taukoon...

Nyt, toisella korvalla kuunnellen pikkulapsen läppärinkorjaussuunnitelmia (joo, ykstoistavee ja ihan oikeat suunnitelmat), suunnittelen hiipiväni parin uudehkon aviisin kanssa peiton alle ja annan unen viedä kun on viedäkseen...