Tämä on niin uskomatonta, tämä tavisarki. Edelleen ihan hillittömästi töitä, aamusta iltaan aina vaan. Mutta mikä kummallista, aiemmasta poiketen jaksan hyvin, nyt kun ei se jagreenikaan kovasti vaivaa. Illalla vähän lihasta rentouttavaa nappia, niin niskakin pysyy notkeana ja säästyy turhilta kiristeiltä. Minä niin tykkään.
Tänä aamuna nousin ennen kellonsoittoa, istahdin lukemaan paikallista lehdykkää ja keskityin uutisiin. Vanha mies siellä kömpi seuraan kysymään kelloa, puoli kuusi taisi olla... meikä läks töihin, ihan superpaikkaan vaihteeksi, siellä kiehautettiin ekaksi kahvit ja nyt, kellon käydessä kahdeksaa, olen päivän urakan valmiiksi saanut, on aikaa vähän blogahuttaa.
Viikon päästä perjantaina lienee talo täynnä nuorta väkeä, kutsu kummittelemaan valmistui valituille. Miettikääs, vanha talo. pimeitä nurkkia, hämähäkinseittiä, hiiriä, kummituksia, lyhtyjä, tuulensuhinamusiikkia, ruokana sormia ja juomana verta. Mikäs sen somempi tapa viettää perjantaita? Keskilapsi joskus kantoi kotiin mallinuken, sitä taidetaan vähän tarvita, tralalaa... Noh, onneksi on vielä aikaa valmistautua koitokseen...
Pakkanen on meillekin saapunut, aamulla oli ulkona viisi miinuksella. Sisäikkunoita, tuplia, ei edelleenkään ole. Aamulla noustessani oli melko viileää, tullessani pikkulapsen huoneeseen oli selvästi lämpimämpää. Mittari näytti neljätoista ja puoli, se lämpimämpi... nimim. "sähköpatjaa kaivaten".
Kuvia ei taaaskaan ole, kamerassa on tällä kertaa vain työjuttuja, niitä ei tänne viiti laittaa. Josko viikonloppuna jotta kivaa tähtäimeen saisi, painikisoja ainakin taitaa olla luvassa. Poikia ja setiä trikoissaan, niissä vanhan naisen silmä lepää ;) Höpöhöpö, mittää semmost!
Vielä huominen rutistus, sarjassamme haasteellisia päiviä, mikäli päivä menee suunnitellusti, voin huokaista ja hankkia vaikka pullon viiniä. Mikäli homma pissii, on tyytyminen veteen, ehkä kuitenkin kuplilla varustettuun. Nähtäväksi jää. Nimittäin, mikäli homma piip, niin päänsärky on varma. Sitten painun vaikka ilman sähköpatjaa pehkuihin ja otan vaiks kaks nappia rentouttaakseni niskat ja vedän unta palloon lauantaihin saakka. Akupunktio on suunnitelmissa, jahka kalenteri antaa aikaa siihen. Kahvakuulaan en ole saanut koskea, samoin sali jää edelleen väliin, katsotaan uudelleen neulojen jälkeen. Toiveikkaana.
Voikaa ja voidaan hyvin,
Joskus, kun niskani olivat niin jumissa ettei takkia pystynyt pukemaan kun ei käsi noussut, niin akupunktio auttoi, kuin taikaiskulla.
VastaaPoistaTuo akujuttu tuli mieleeni tässä kun mennyttä pohdiskelin. Joitain vuosia sitten kävin fysioterapeutilla neulahoidossa, melko kohtuulliseen hintaan. Nyt aivot jotenkin ovat kirkkaammat ja tajusin, että minulla on vakuutus.
VastaaPoistaVakuutus ei korvaa mitään fyssari- tai kuntoutusjuttuja, mutta korvaa kyllä lääkärin. Olen liki pari vuosikymmentä sitten käynyt taitavalla pistelijälääkärillä ja olin unohtanut hänet.
Maanantaiaamuna puhelin käteen ja aikaa tilaamaan. Taikaiskun toivossa minäkin :)