Viidettätoista vuotta asumme tätä keskeneräistä kotiamme. Talohan on "rempattu" viimeisinä vuosina ennen tätä meidän ostotapahtumaamme, olen avautunut siitä ennenkin ja avaudun taas...
Remppaus siis tarkoitti sitä, että revittiin mm. upeat paksut lattialankut lattioista. Joopa joo. Samalla vanhaan eteiskopperoon tehtiin portaiden alle vessa ja silloiseen välieteiseen suihkutila. Vesi suihkukämppään tuli hanasta lavuaariin, joo'o, sekä kylmä että kuuma. Allas oli hankittu paikalliselta romukauppiaalta, "melko uutena", ei pidä sitä haukkuman, vieläkin se kylppärissä pelittää, sekä allas että hana. Sillonen asukki oli pituudeltaan, noh, lyhyehkö. Peilikaappi oli asennettu hänen mitoilleen. Kaappi muuten samaiselta romukauppiaalta.
Kaikki nämä vuodet ollaan ajalteltu, ettei sitä uutta peilikaappia tarvitse hankkia, koko höskähän remontoidaan pian. Tai ei sitä edes oikeastaan ajalteltu, se vaan oli.
Kunnes tämä täti meni hotelloimaan ja kokemaan valaistumisen. Kylpyhuone oli pienehkö hotellin kylppäriksi. Mutta se valo, se melkein sokaisi minut. Ja kas, peili, josta näkee koko naamansa kumartumatta, jopa ylinkin hiustupsu säihkyi. Puhumattakaan siitä, että näki levittää ryppyrasvansa natsuliin. No, oli se peili muutenkin kohtalaisen iso, näkyi siitä jotain muutakin isoa... Oli jotenkin huijattu olo!
Sitä, miksei aiemmissa hotelloinneissa ole mitään tapahtunut, on mysteeri.
Siitä sitten kipinä remonttiin a la vanha talo. Erinäisistä syistä tässä talossa ei rahaa ole, budjetti siis sen mukainen. Kirpulle siis. Peili kympin, valo toisen. hyllykkö viistoista. Valoa virittäessäni tajusin siitä puuttuvan katkaisimen, eikun uudelleen kierrokselle. Saaliina vitosen kylppärilamppu katkaisijalla. Kuluina mainittakoon myös pari lyhentynyttä kiviporanterää, kaakelin läpi kun rei'ittää piti muutamiakin reikiä.
Peili on se semmoinen perinteinen isohko peili, jossa on se semmoinen metalliviritys, jossa on lasihylly. Kuvaa siitä ei nyt ole, kuvaus paljasti ällistyttävät tahrat, joita ilman kameraa ei edes näy. Oma uusi peili on kuitenkin strategisesti asennettu niin, ettei kaikki sentään näy... Hyllykkö on alkujaan ruotsalaiskaupan sedän tekemä, luultavasti tarkoitettu olkkariin kirjahyllyn sekaan dvd-ym. levyille, se siis kirpulta edukkaasti (tai sitten ei).
Tuossa kuvassa muuten näkyy kivasti tuo remontti, sääli vain, että siinä näkyy vaion murto-osa käytetyistä kaakeleista, vain kaksi erilaista. Eihän se mitään, että saumaukset tipahtelevat aina kun oven paiskaa kiinni... siellä ylhäällä huomasin jokakodin vakiovarusteen, erityismerkitys päiväkotilapsiperheissä. Täikampa tuo keltainen. No ei meillä mitään päiväkoti-ikäisiä enää ole, mutta varuiksi olen säästänyt, eihän sitä koskaan tiedä, milloin kutiaa... Kuvassa näkyy myös kiva remppaukon tekemä alaslaskettu katto. Ei olla kurkistettu, mitä sen yllä on, ehkä sitten joskus.
Kuka siis huijasi ketä?
PS. Vietiin muuten se vanha peilikaappi kierrätykseen. Herra siellä sanoi, että he puhdistavat sen ja laittavat uudelleen myyntiin. Tästä varmaan voi sanoa, että kierrätystä todellisimmillaan :)
Ja toinen kehumisjuttu vielä eetteriin, meilläpä tuoksuu omenahillo. Kaksi kookaupan kassillista omppua vielä näin myöhään syksyllä hilloksi, mikäs siinä sateista sunnuntaita viettäessä, kun vieressä tabu pauhaa teiniäitejä, koko viime kausi kerralla. Oi nuoruus, oi autuus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti