Kouluun ihan pian

Lähdimme eilen nelistään, ilman jamboree-lasta siis, ajelemaan lähikaupunkiin. Syymme meillä siihen oli, mutta se meni pieleen, eipä käyty uusissa elämyksissä. Sen sijaan päätimmekin mennä syömään. Vieraahko kaupunki, mistä ruokaa? Päämäärättömän ajelun sijaan päätimme poiketa paikallisessa kauppakeskuksessa syömässä, se osoittautui hyväksi päätökseksi meiltä. Saimme nauttia hyvästä ruoasta ja koska isolapsi oli mukanamme, saimme nauttia vanhan miehen kanssa myös lasilliset.

Syötyämme poikkesimme lähellä olevassa Tiimarissa ostamassa pikkulapselle koulutarvikkeita. Oli rumia penaaleja, lupasin tehdä hänelle itse penaalin. Kyniä ja kumeja tarttui koriimme ja läksimme kotiin tyytyväisinä pullakaupan kautta.

Autossa sitten juttelimme tulevasta penaalista. Pikkulapsi toivoi uuden kuulakärkikynänsä väristä penaalia. Turkoosi. Ei minulla kotona mitään turkoosia ole!

Tänä aamuna sitten pengoin kangasaarteitani, ja mitä löysinkään, vihreän, valkoisen ja turkoosin kirjavan kankaan. Siinä sitten vaivihkaa kyselin pikkulapsen mielipidettä... "Jippii, juuri tuollaisesta minä olen aina haaveillut, lempparivärit vihreä ja turkoosi!!!" Näinkö helppoa se olikin? Ja kaiken lisäksi pikkulapsi piti itsestäänselvyytenä, että tuleva penaali on pyöreä. Minkä suunnittelijan maailma onkaan menettänyt, en milloinkaan ole nähnyt kellään pyöreää penaalia, hän olkoon nyt ensimmäinen.

Vielä kun joku ompelisi tuon:

Mukavaa sadepäivää teillekin :)