Muurame boikottiin, ikuisesti!

Muurame sitten otti ja petti. Kerroin jossain aiemmassa postauksessani työhuone/kirjastossamme olevista Muuramen laatikostoista ja työpöytälevyistä. Olin onnellinen, että minulla on niitä riittävästi, isäni jäämistöstä ne toin. Maalautin ne ammattilaisella yhtenevän valkoisiksi ja olen ollut niiin tyytyväinen.

Mutta. Yhdestä laatikosta irtosi joitain aikoja sitten etulevy, viime viikolla toinen. Otin yhteyttä muuramekauppiaaseen ja mitä kuulinkaan. Juuri näitä laatikostoja on tehty 7½ vuoden ajan 70-80-luvuilla. Sitä mekanismia, jota silloin edistyksellisesti käytettiin, ei saa enää. Mekanismi on se sellainen muovinen juttu, joka on liimattu laatikon etulevyyn kiinni ja siinä on sellaiset pienet muovijutut, jotka menevät laatikon seinämän sisään, se sitten on liimattu kiinni. Nyt niitä on neljä kappaletta poikki eikä voi korjata. Käskivät ostaa uudet laatikostot ja arvatkkaas vaan, ostanko.

Ostanko todella kallista, ajatonta muotoilua, joka ei kestäkään aikaa? Enkä tällä tarkoita muotia, ne ovat aina muodissa. Ne vaan kirjaimellisesti hajoavat ilman, että pystyy korjaamaan heidän hienoa mekanismiaan. Jos julkisesti kiroilisin, nyt olisi otollinen hetki :((

Olenko katkera?

Olenko pettynyt?

Olenko vihainen?

Kyllä olen.

Se siitä suomalaisuudesta, eilisessä postauksessa niin hehkutin kansallisjuttujamme. Muurame ei enää minun kielenkäytössäni liity suomalaiseen laatuun millään lailla. Piste.