Yksi mukava, minua varmaan kolme vuosikymmentä nuorempi herrahenkilö ilahdutti minua tänään. Loihe lausuman "tätä ei varmaan pitäisi sanoa, mutta sanon silti, olet tosi väsyneen näköinen", niin, oikeassa oli. En ollut antanut itseni ajatella asiaa, mutta totta se on. Väsynyt. Hyvin väsynyt.
Ja miksikö väsynyt? Ei näkyvää syytä. Vielä viime viikolla olisin voinut laittaa sen huonon hemoglobiinin syyksi, mutta veripalvelun nuori nainen todisti sen vääräksi. Kesäinen 120 ja alle oli vain kesäkuuman heilahdus, olen palannut omalle tasolleni, sataanneljäänkymppiin. Ei siis selitä.
Viikonloppuna nukkunut riittävästi.
Eilen sain valohoitoa. Mollikka killitti taivaalla ja olin miehistön kanssa pihahommissa tunteja. Ei siis syytä väsyyn.
Tänään hyvä ilma, sininen taivas pilkotti satakuntalaistaivaalta. Venäjää murtavalta ammattilaiselta hyviä uutisia. Ilon aiheita.
Loistava idea kutsukortista sammui materiaalien puutteeseen. Ei tästä kylästä. Olisin ostanut, rahalla, silmiin katsoen jotakuta yrittäjää. Hyllyt täynnä eioota. Tai siis lähinnä tyhjää, oikeasti tyhjää. Kuka tekisi kutsut, kun ite on vähän väsy?
Menu ei tuota päänvaivaa, taas on se skumppaosasto mietinnässä ja pikkulapsi on aivan huippu. Niin paras, niin mahtava ja ihan itetehty! Hulinat itsessään siis hanskassa, kutsuja vaan uupuu.
Olin aikeissa laittaa tähän pari kuvaa eiliseatä pihasta, kukista ja sen semmosista, mutta väsy estää. Ei pysty liikahtamaan nästä nojatuolista huoneen toiseen laitaan pöytäkoneelle tekemään kuvia. EPEK.
Tässä samalla kun keskustelen silmälasipolitiikasta, kaivan koneelta kuvan. Kas tässä, lempparitätsy meren takaa:
Voikaatte edes te hyvin, minäkin yritän :)
-tarjah-
Tää menis nyt niinkun nukkumaan.
Mua väsyttä tämä pimeys. Ihan tolkuttomasti. Kirkasvaloa ja 5-htp:tä ja selviää jotenkin.
VastaaPoista