Siitä on jo aikaa.

Siitä on kauan aikaa. 

Tapasin kivan pojan. 

Lasteni isän. 

Nyt jo vanhan miehen. 

Tai ihan oikeasti tapasin hänet 

jo puolta vuotta aiemmin, 

osallistuimme samaan tapahtumaan.

Mutta tuona marraskuisena päivänä

aikamme alkoi. 

Sain kuulla

hänen veljensä saaneen pienen tytön

edellisenä päivänä. 

Tuosta, silloin pienestä tytöstä 

näkee ajan kulun. 

Ei sillä, 

että hän vanha olisi 

tai vanhalta näyttäisi, 

vaan olen saanut seurata 

hänen kasvuaan, 

nyt hän on 

aikuinen, vaimo ja äiti. 

Tuo silloin vastasyntynyt. 

Voisi kliseisesti kysyä 

jotain nopeasti kuluvasta ajasta. 

Enpä kysy.

34 vuotta.