Laki lattiassa

Haittaaks se, vaiks ei viitti tai oikeesti jaksa tehdä mitään? Silkalla tahdonvoimalla työt tulevat osin tehdyiksi, osa odottaa aikaa parempaa.

Haittaaks se, että kun pitäis tehdä jotain juhlavalmisteluja, päättääkin ottaa käsiinsä suomen lain, leikkurin ja liiman. Haittaaks se, että käy kirpulla ostoksilla? Haittaaks se, että liimaa suomen lain lattiaan?

On niin hienoa sanoa, että en voi nyt ottaa kuvaa, mutta viikonloppuna, kun on päivänvaloa, klikautan kuvan viimeisimmästä askareestani, suomen laista. Ostin kesällä huomaamattani pikkupöydän. Huomaamattani siitä syystä, ertä se oli jotain uustuotantoa. Hioin siitä maalia pois ja unohdin sateeseen. Piitkäksi aikaa. En saanut tehtyä sille mitään, se vain kummitteli minulle. Kunnes olisi jotain muutakin tekemistä, se kutsui minua ja lakikirjaa. Saahan aikansa niinkin kulumaan... mutta siis viikonloppuna siitä.

Mikä on se semmoinen työ, että viikon viimeisenä aherruspäivänä päivä päätetään taas työnohjaukseen? Että kukin lähtee sieltä yksin omaan kotiin ja miettii issekseen syntyjä syviä, saattaa jopa ahdistua. No, minä en ahdistu. Ne ajat ovat olleet ja menneet. Se on vain kovasti kiehtova näytelmä, jossa kullakin on oma tuttu roolinsa, tai tuplarooli, näemmä. Kiintoisaa luvassa jälleen. Mutta kun siitä selviän, ajan yhteen paikkaan ja teen muutamia ostoksia. Vietän laiskan perjantai-illan ja siitä sitten yritän ryhdistäytyä. Oliskohan imuri mitään? Riittääköhän se vai olisko tynämiitti oikeampi?

Menu on edelleen vaiheessa (hahaa, lähinnä enää printit puuttuvat), vaatteista ei tietoakaan, lakki ostamatta, kukat suunniteltuna (!!), lattioilla jotain kummallisia kasoja ja mieli niin odottava. Pitääkö lahjoakin se mukula? Mitähän tästä tulee?

-t-