Muuttokuorma Tampereelle

No, nyt se sitten tapahtui, pesueen pieneneminen, isolapsi muutti opiskelemaan. Liekö hänestä tulee diplomi-insinööri vaiko jokin muu? Aika näyttää. Joka tapauksessa pakkasimme kaksi autollista hänelle kapioita ja rahtasimme ne hänen uuteen kotiinsa, nyyh...

Toki jotain kotiinkin jäi.

Laskin hänellä olevan kaikkiaan kaksitoista hyllymetriä kirjoja, tässä osa. Eikä hänellä ole paikkaa kirjahyllylle uudessa kodissaan. Onnekseen uusi koti on vain väliaikainen, väliaikainen siihen saakka, kunnes hän saa varsinaisen kotinsa.

Siinä sitten kotiin päin lähtiessämme muistimme Hämeenlinnassa olevat Keskiaikamarkkinat, eihän Tampereelta kauaa sinne aja. Kiertelimme tutustumassa paikalliseen hienoon tapahtumaan, mielestäni paljon paljon parempaan, kuin vastaava Turussa, sori vaan turkulaiset :(

Markkinoiden jälkeen kävimme jälleen kerran Aulangolla, näkötornilla ja karhuperhepatsaalla.

Ensin 227 (?) porrasta näkötorniin.

Missä taivas on?
Missä jumala on?

Apulantaa muistellen

 

Katsokaatte tätä jumalaista maisemaa,

kansallismaisemaamme.

Kuusten välissä tuolla takana

leikuupuimuri oli puimassa viljaa.

Ja sitten alas 330 (?) askelmaa

Puhdasta kansallismaisemaamme,

naavaa kuusen oksilla.

Mestästä matkan varrelta

löytyi paljon erilaisia myrkyllisiä marjoja,

joita pikkulapsi tietenkin hipelteli.

Käsipesulle siis joutsenlampeen...

Ja vielä kansallistunnetta,

kansallislintumme,

perheineen.

Nyt siis elelemme nelihenkisenä perheenä. Keskilapsi saa isolapsen huoneen ja pikkulapsi puolestaan muuttaa keskilapselta jääneeseen huoneeseen. Tavara kulkee hiljalleen huoneesta toiseen, uusille paikoilleen. Tavallaan mukavaa, mutta samalla murheellista. Yhtä uupuu.

Mikään ei ole niin tärkeää minulle kuin oma jälkikasvu. Olen valmis aika paljoon heidän vuokseen, en kuitenkaan heidän puolestaan. En ole mikään nykyaikainen curling-äiti, joka silottelee lastensa tien vaikka hampaat irvessä, ehei.

Olen oppinut,

että parasta mitä voin tehdä,

on olla olemassa.

Rakastaen ja rajoittaen.

Vaatien ja väsyen.

Tehden ja tukien.

Antaen ja auttaen.

Ottaen ja opettaen.

Huutaen ja halaten.

Iloiten ja inhoten.

Kiittäen ja kannatellen.

Kuunnellen ja kantaen.

Rakastaen.

Rakastaen.

Rakastaen.

Ollen äiti.

Upeasta jälkikasvustaan onnellisena



Vanhat naiset

Päivän piristys suoraan mummolta:

Sarjakuva on kaapattu suoraan osoitteesta


http://mummo.sarjakuvablogit.com/2011/08/12/ryntaat/

Iloa kaikkien päivään,

Väsypäsy

No ottihan se eka työviikko näemmä koville. Sain taas kaikki rakkaat kotiin eilisillaksi, istuttiin, syötiin ja juotiin hyvää. Isolapsen sulhokin oli päässyt unohtamaan, mitä se todellisuus meillä onkaan, kaikki puhuvat, nauravat ja höpöttävät koko ajan, lienee turha mainostaa sulhon olevan hiljaisemmasta kodista...

Mitä se kello lienikään kymmenen paikkeilla, kun minun piti tunnustaa heikko kuntoni ja painua pehkuihin, muut jäivät ilakoimaan. Kello kymmenen tänä aamuna heräsin, aamukahvin tuoksuun. Tunnin perheaamiaisen jälkeen pukeuduin ja siirryin sohvalle päiväunille herätäkseni kolmen aikaan, ruoan tuoksuun. Tuntui jopa kohtalaisen virkeältä... kilpiruahenen lienee turhan hiljaisella, pitänee tarkistuttaa arvot, ei näillä unimäärillä mennä ensi kuun loppuun saakka, töissäkin pitäisi jossain välissä antaa panoksensa.

Salainen paheeni silmän takainen päänsärky ei ollut kadonnut eilisaamusta minnekään, jouduin jopa sanomaan "ei" ystäväni lenkkikutsulle, kodeiini kehiin ja särkyä karkoittamaan. Särky himmeni ja sain kesän alussa huutokaupasta ostamani työtuolin päällystettyä.

Kuvassa tuoli juuri kostealla pyyhittynä, näkyvillä vielä painanteet kolmesta taulusta, jotka samasta huutokaupasta tuolin kanssa huusin. Tuo keinonahka on aivan ehjä, päällystin sen siniruutuisella kankaalla (näkyy seuraavassa kuvassa), joka sopii muiden työtuolien väriin. Toin viime kesänä kotiimme lapsuudenkodistani sinistä, vihreää ja valkoista 70-lukulaista Muuramen laatikostoa ja pöytälevyä uudelleen valkoiseksi maalautettuina, nyt sitä on yksi viiden metrin seinä koko leveydeltään ja lisäksi vielä toiselle seinälle jatkuu metrin verran. Pöydästä löytyy siis kolme työpistettä, yksi perheen tietokoneelle, yksi keskilapselle ja yksi minulle kädentöihin. Kaikki siis tyytyväisiä kolmanteen tuoliin :)

Eilen poikkesimme pikkulapsen ja vanhan miehen kanssa kirpulla. Ostin parit alumiiniset kakkuvuoat töihin (3e) (hahhahhaa, tarkoitusta saa kukin itse arvailla), neljä vanhaa tyynyliinaa eurolla ja kuusi valkoista kirjailtua lautasliinaa eurolla.

Lisäksi löysin kauan haluamani kehruupuolat "telineineen" kympillä, tummansinisiä nappeja muutamia senteillä ja pari kaunista haarukkaa taulutekeleisiin, nekin senteillä. Teline vielä on pesemättömänä odottamassa pitsejään ja sitä, että joku ripustaisi viimein seinään hyllyt sille ja kaikelle muulle kivalle.

Nyt on taasen pakko tunnustaa, että uni kutsuu, edelleenkin, aloitetaan uusi viikko kukin itsellemme sopivalla tavalla ja sopivassa muodossa, koetetaan tehdä siitä hyvä :)

Täällä tuoksuu

Isolapsella on vapaita ja samalla tarmonpuuska. Hän kävi valittamassa virheellisestä pysäköintivirhemaksusta ja samalla osti kilokaupalla mansikoita, hilloksi itselleen. No nyt meillä tuoksuu. Lapsi laittoi hilloonsa limetin kuorta raastettuna ja nyt kotimme on vallannut suorastaan herkullisen vallaton tuoksu. Ja kun mansikoita jäi vähäsen yli, siitä tuli kauran ja jogurtin kanssa ihana juoma, smoothie, kuten on trendikästä sanoa. Pikkulapsi tosin kysyi syytä smoothie-nimelle, "hei täähän on pirtelöö!"

Miksikö tästä raportoin? Pikkulapsi oli innokkaana apuna sisarellaan ja huomasi monen hillopurkin kauneuden. Äiti äiti, missä on kamera, voisit ottaa kuvia plokiisi?!? Pyysin häntä kuvaamaan kuitenkin itse ja pikkulapsi tuumasta toimeen, näin:

Kuvaan pääsi vähän muutakin, juuri meidän kodin näköistä. Suuri purkki pienen hillopurkin alla on kahvpurkki, josta baristat näkevät painajaisia. Eihän kahvia pidä pussistaan pois kaataa hapettumaan!! No, me olemme jo ainakin kaksikymmentä vuotta kaataneet juhlamokkamme tuohon italialaiseen peltipurkkiin ja tulemme aina kaatamaan. Ammattilaisia (ja itseämme) lohdutamme sillä, että pussi juhlaa juodaan parissa päivässä eikä näinollen ehdi pilaantua.

Että jatketaan siis tätä ihanaa arkea, yksi lapsi saatu koulutielle :)

Lankaa ja lankaa

Tänään oli lomanjälkeisen elämän ensimmäinen päivä, no huhhuh! Meillä on aina lempeä aloitus, kiitos johtajan. Huomenna kehityspäivä ja sitten ollaan niiin kehittyneitä taas, että.

Kyllä ilta on lyhyt töiden jälkeen, ehti jo unohtua. Kaupassa kun kävit, kello oli jo puoli seitsemän. Ihan vähän lohtua "raskaaseen" työpäivään toi lankojen koukuttelu ja puikottelu heti kotiuduttua. Vaaleasta huopasesta tulee lehtikori ja kukkakedosta sikinsokinsekaiset villasukat (ei minun käsialani sovi minkäänkokoisilla puikoilla saamaan kuvanmukaisia kuvioita). No, sekös minua enää haittaa. Ja kaupassa käydessäni piti ostaa samalla alekirja...

Eipä muuten luonnossa ole noin hienoa varjoa tekevää aurinkoisuutta havaittavissa.

Odotamme keskilasta saapuvaksi Jamboreelta tunnin kuluttua (soitti juuri varmistakseen noudon bussilta) ja sitten alkaa suurelliset juhlinnat. Prinsessa kun täytti jälleen kerran vuosia leirin aikana, pitää taas juhlia leirin jälkeen.

Nyt odottamaan kotiutuvaa prinsessaa :)

Ainesta Niksi-Pirkkaan

Tanssimaan on isolapsi lähdössä. Oikein tanssilavalle, kuten jo monetta kertaa tänä vuonna. Hän käy hyvän ystävänsä kanssa lavalla tanssimassa ja tanssittajia riittää. Ja mitä sitä ei kauneuden eteen tekisikään ;)

Taas haluttiin kiharaa ja kaivoin esille 90-luvun alussa ostamani Philipsin lämpörullat. Rullathan laitetaan sellaiseen höyryä kehittävään tötteröön ja sitten kuumanhöyryisinä hiuksiin. Sitten tuli se Niksi-Pirkkaosuus, nimittäin isolapsi päätti laittaa vanhat kunnon sukkahousut suojaamaan niitä. On muuten napakka ja pitävä juttu, kannattaa kokeilla :)Enää puuttuu lahkeista sidottu rusetti pään päältä...

Ja toisaalta ylitin itseni, sain kuin sainkin ommeltua lupaamani penaalin:

Se on vuoritettu ja vetoketjun vetimeen löysin kätköistäni kauan sitten Huutiksesta ostamani nopat ja helmen, vähän poikamaisuutta kehiin. Pikkulapsi oli kovin iloinen, "maailman paras mun äiti!". Kannatti.

Kuvatessani hain pihalta jotain pyöreää muotoa taustalle ja löytyihän se kivikosta, kasvi, jolla varmaan on nimikin, ei vaan muistu...

Uudelleen tänään :)

Kouluun ihan pian

Lähdimme eilen nelistään, ilman jamboree-lasta siis, ajelemaan lähikaupunkiin. Syymme meillä siihen oli, mutta se meni pieleen, eipä käyty uusissa elämyksissä. Sen sijaan päätimmekin mennä syömään. Vieraahko kaupunki, mistä ruokaa? Päämäärättömän ajelun sijaan päätimme poiketa paikallisessa kauppakeskuksessa syömässä, se osoittautui hyväksi päätökseksi meiltä. Saimme nauttia hyvästä ruoasta ja koska isolapsi oli mukanamme, saimme nauttia vanhan miehen kanssa myös lasilliset.

Syötyämme poikkesimme lähellä olevassa Tiimarissa ostamassa pikkulapselle koulutarvikkeita. Oli rumia penaaleja, lupasin tehdä hänelle itse penaalin. Kyniä ja kumeja tarttui koriimme ja läksimme kotiin tyytyväisinä pullakaupan kautta.

Autossa sitten juttelimme tulevasta penaalista. Pikkulapsi toivoi uuden kuulakärkikynänsä väristä penaalia. Turkoosi. Ei minulla kotona mitään turkoosia ole!

Tänä aamuna sitten pengoin kangasaarteitani, ja mitä löysinkään, vihreän, valkoisen ja turkoosin kirjavan kankaan. Siinä sitten vaivihkaa kyselin pikkulapsen mielipidettä... "Jippii, juuri tuollaisesta minä olen aina haaveillut, lempparivärit vihreä ja turkoosi!!!" Näinkö helppoa se olikin? Ja kaiken lisäksi pikkulapsi piti itsestäänselvyytenä, että tuleva penaali on pyöreä. Minkä suunnittelijan maailma onkaan menettänyt, en milloinkaan ole nähnyt kellään pyöreää penaalia, hän olkoon nyt ensimmäinen.

Vielä kun joku ompelisi tuon:

Mukavaa sadepäivää teillekin :)

Gladiolus kukkii

Ja näin kukkii hän

Ihan ensimmäiset kukat sipuleista, jotka lähinnä

kuivattuja luumuja muistuttivat keväällä.

Heitin sipulit parvekelaatikkoon,

johon jostain pussin pohjilta kaavin vähän multaa,

täydensin sitä omasta multatehtaasta pihalta ja

nostin pihaportaikkoon.

Taisi pakkanenkin puraista...

Ja nyt ekat kukat ovat avoinna,

sitkeitä ovat :)

Ompelukoneeni on laulanut vähäsen kesällä,

surautin pikaisesti itselleni

kesäkassin.

Maltoin jopa vuorittaa sen,

lisäksi nimikoin sen itsetehdyksi.

Tarja-täti minusta tuli vuosia sitten,

sukulaisuudella sillä ei ole mitään tekemistä,

vaan ystäväni mies minut niin nimesi.

Tuntui jo silloin niiin vanhalta,

nyt siihen on jot tottunut...

Ja vielä virkkuukoukun laulatusta,

kirjastokassin koukuttelin joutessani.

Nyt siinä tosin kirjojen sijaan on

kerät huopasta ja kukkaketoa.

Huopasesta tullee kori ja kukkakedosta sukat

(hahhahhaa, jos osaan enää...).

Aurinkoista päivän jatkoa,

täällä ainakin paistaa kauniisti!

Ihanaa ihanaa

Tuo sää nimittäin on aivan ihana.

Kaksikymmentä astetta,

auringonpaiste ja hienoinen tuulenvire,

juuri minulle sopiva.

Kävin pienellä mattopyykillä, join pienet mukavat kahvikupposet, juttelin mukavien ihmisten kanssa ja annoin auringon leikitellä iholla. Pienenpieni kulttuuritörmäyskin tuli koettua, jälleen kerran, muttei siitä sen enempää, kulttuureja on niin monia.

Kuvassa muuten näkyy pieni kiva yksityiskohta, koivu, joka kasvaa portaalla. Koivu kasvaa tuon lyhdyn takana, on kasvanut jo varmaankin kolmisen vuotta. Saapa nähdä, milloin se kaataa saunan... toisaalta toinenkin kaatajaehdokas löytyy, saunan nurkalta alle metrin päässä kasvaa tammi. Tammi oli kymmensenttinen meidän muuttaessamme taloon ja on saanut siitä alkaen kasvaa rauhassa, ollen nyt jo metrejä saunaa korkeampi...

Pikkupadassa kasvaa erilaisia krasseja, kaikenvärisiä ja -muotoisia, sen takana olevassa Saves-ruukussa gladiolusten nuput ovat puhkeamaisillaan, pihasika sitä nuuhkii.

Mustasilmäsusannalle löysin isäni jäämistöstä vanhan ihanan keltaisen ruukun, siinä on ylimenoreiät muutaman sentin korkeudella, kolme pientä siistiä pyöreää reikää liikaa vettä varten, kyllä ennen osattiin.

Päivä on ihana, taivas sininen ja nautin jälleen kerran päivästä ilman jälkikasvua, kukin teillään ympäri pohjolaa. Kauimmainen naapurimaassa Jamboreella vielä viikon, lähinnä oleskeleva isovanhempiaan tapaamassa ja pikkulapsi puolestan Herra Hakkaraista tapaamassa, hyvässä seurassa hänkin. Vanhan talon vanha mies tekee töitään ja minä nautiskelen viimeisestä lomaviikosta, toki ajatuksenpoikanen jo ensi viikossa.

Ja lisää ihanuutta. Olen pitkään käyttänyt kuvankäsittelyyn netissä olevaa Sumopaintia, engelskaksi. Nyt heillä on uutuutena kielimahdollisuuksia, suomi mukaan lukien. Jippii, en  ole riippuvainen koneiden sisältämistä kuvankäsittelyohjelmista ja sen lisäksi saan suomenkielistä käsittelyä, jippiin arvoista :)

Eli kaikenkaikkiaan, ihanaa päivää kaikille muillekin :)

Huutokaupasta Arabiaa

Olen aivan hämmentynyt tästä ajan kulusta, päivitystahti hukkuu jonnekin kesän kuumuuteen. Luen kyllä teidän blogejanne, mutten muista itse tehdä omalleni mitään, vaikka asiaakin on.

Olin nimittäin viime viikolla huutokaupassa, maaseutusellaisessa. Oli ihanaa, kaunis kesäilta, sopivasti huutajia ja kylien ihmiset saivat seurustella huutokaupan lomassa. Meklari osasi asiansa ja kauppa kävi.

Ilokseni löysin sieltä itselleni pari kuppiparia lisää (no toki mukana tuli vähän muutakin pakko-sivutuotteina, laatikoittain kun myytiin). Tässä nämä ihanuudet:

Lisäksi huusin nämä ihanat tsekkiläiset lastenlautaset, omaksi ilokseni vain:



Ja nyt tulee kuuma kysymys:

Tietääkö joku 

tästä seuraavasta sarjasta jotakin?

Olen itse onneton etsimään netistä tämmöisiä astioita ja varsinkin niiden kuvia, pienet vihjeetkin olisivat arvokkaita. Näitä meillä on lisäksi perunajauhoille ja vehnäjauhoille, sekä pienempänä pippurille ja inkiväärille. Mielestäni kauniita.

Edit: pohjassa lukee FRIEDA

Ja jottei totuus unohtuisi, tässä maistiaisia arjesta, leikkaa nyt sitten tällä... pitäisi ja pitäisi muistaa käydä rautakaupassa hakemassa sellaisia "lukkiutuvia" ruuvijuttuja... ei siitä puutu muuta kuin kaksi kolmesta (tai siis viidestä)...

Ja vielä satoennustetta, valkea kuulas on aivan täynnänsä omenoita, kuinkahan oksat jaksavat satonsa kantaa?

Voi miten nautinkaan kesästä, ja nyt tulee silti se ruikutusosuus: saisi olla vähän kohtuullisemmat nuo lämpötilat, vanhan talon vanhalle naiselle riittäisi vähempikin.



Palaan kirjaamaan historiaani nopeammin kuin tällä kertaa ;)

Päärynäpuun satoa

Kuten tässä kirjoitelmassani jo sanoin, palaan keväisen Puutarhalehden antiin, palaan siihen nyt.

Olen varmaan kymmenen vuotta sitten saanut äitienpäivälahjaksi perhepäärynäpuun, siihen on vartettu viisi erilaista päärynälajiketta. Siinä on ollut kaikki nämä vuodet yksi ominaisuus ylitse muiden: se ei kuki, ei ole kukkinut milloinkaan. Teen / olen tehnyt sille mitä tahansa, ei nupun nuppua, ei kukan kukkaa, ei siis päärynän päärynää. Milloinkaan.

Puutarhalehdessä näin kivan kuvan, jossa kivillä oli taivutettu omenapuun oksia uuteen kasvusuuntaa. Nyt puutarhatieteilijät siellä toisessa päässä repivät kesähattujaan "ei ei ei!!". Minä virkkasin pussukat (seitsemän sellaista), joihin etsin kauniit kivet ja eikun ripustin ne päärynäpuuni oksille, nyt, heinäkuun loppupuolella. Jos ei tuota hedelmää, olisi edes jonkun muotoinen. Oikeasti tämä on toinen kesä, jolloin kiviä käytän, mutta edellisellä kerralla laitin kivet vain proosallisesti pieneen muovipussiin...

Tattadaa, tässä tämä nyt on:

Ja jottei arki unohdu, niin tässä liljapenkkini sato, kymmenen vuoden ajan siinä on kukkinut kymmeniä liljoja, nyt nämä ovat ainoat :(

Näillä mennään, prinsessat haihtuivat koteihinsa, omat lapset kuka missäkin, isolapsi mummulassa ja keski- ja pikkulapsi isoäidin kanssa leikkimässä turisteja satojen samanhenkisten kanssa. Vanhassa talossa vanha mies ja vähän vähemmän vanha nainen kahdestaan kotona. Ei juuri tapahdu. Pitäisikö lähteä mattopyykille?

Prinsessa ja sen hovi

Ah ihanuutta,

tänään on ihanan viileä päivä,

juuri kuin minulle luotu.

Eilen sain trimmattua kaikki

nurmikon- ja tienreunat

ja naapurin julkisivun

sekä sen lisäksi

leikkasin viimeisen

leikkaamattoman pensasaidan omasta pihastamme.

Aamusella kävin tilaamassa kahdet silmälasit

(yhteensä viiskytviis euroo),

lukemiseen ja koneella työskentelyyn.

Palatessani kotiin talo oli täyttynyt tytöistä,

ei omista, vaan kummitytöstä

siskoineen ja ystävineen.

Kahden tunnin muodonmuutos

toi esiin

tällaisia kaunottaria:



Prinsessa





Hänen hovinsa:

Ja stylisti:

Prinsessoja siis riittää,

tämä on sitä elämää!

Ihanaa kesää!

Ruusa ja Prinsessa

Mitä lie saamattomuuttani tämäkin, postausta olen ajatellut paljonkin, mutta mitä olen tehnyt? Lukenut muiden ihania juttuja. Joinain päivinä olen parikin kertaa käynyt tarkistamassa tilannetta blogirintamalla ja samalla jäänyt ihanien tarinoidenne maailmaan. Kun säännöllisesti lukee samojen ihmisten juttuja, alkaa jo muodostaa kuvaa heistä ja sitä kautta alkaa hiljalleen tutustua uusiin ihmisiin. Omasta mielestään.

Mutta otsikon lupauksiin. Voitin keväällä Ruusan arvonnassa ihania juttuja, jotka omasta syystäni kohtasivat minut vasta nyt:

Sain ihanat tyynyliinan ja keittiöpyyhkeen, vaaleanpunaiset kynttilät ja ihanan sydämen. Kaikki käyttöön heti!

Lisäksi paketissa oli Puutarhalehti, josta löysin hauskan vinkin, josta postaan sitten erikseen kun se valmistuu.

Tästä pääset suoraan Ruusan ihanaan blogiin, kannattaa käydä tutustumassa varovasti, sinne voi jäädä koukkuun...



Varsinkin näin loma-aikaan olen kohdannut kummallisen asian. Minussa on joku kummallinen ihmismagneetti, joka houkuttelee ihmisiä puhumaan minulle. Tässä tältä viikolta,

• matonpesupaikalla ikäiseni, siis aikuinen nainen, alkoi kertoa ahdistuksestaan pääministeriämme kohtaan. Puoli tuntia, tuli siinä tosin käytyä muitakin poliitikkoja ja maailmanpolitiikkaa läpi
• urheilukentällä alueen hoitajan, ikäiseni herrahenkilön kanssa kävimme läpi liikennepolitiikkaa, ilmastonmuutosta, ihmisen ravitsemusta ja ruskettumisen vaaroja
• samaisella matonpesupaikalla, eri kerralla kuitenkin, vanhempi rouvashenkilö tarttui jota kuinkin suoraaan kiinni ja kertoi aamupesijöiden suunnitelleen hyväntekeväisyysmatonpesutalkoita ensi juhannukseksi. Ideoimme sitä heti lisää ja teimme treffit ensi juhannukseksi
• kierrätyskeskukseen mennessäni joka kerralla kahdesta kolmeen työntekijää pysäyttää minut kertoakseen jotain, joko itsestään tai juuri silloin tekemästään asiasta. Kierrokseni kestävät siis kauan, mutta ovat niiin kivoja

Olen minä tällä viikolla surullisempaakin kuunnellut, hyvä ystäväni on eroamassa ja hänen tuntojaan kuuntelen. 

Tämä blogi taitaa olla minun vastaukseni näihin juttuihin, minä vuorostani kerron itsestäni. Välillä itseänikin puistattaa minäminäminä-juttuni. Mutta sitten päätän kirjoittaa juuri niin kuin ajattelen ja samalla säilön historiaani. Minun silmin.


Ja sitten vielä päivän prinsessa:

Eihän se ole prinsessa eikä mikään ellei sitä ole aina ja kaikissa tilanteissa. Yksi lähiprinsessoista ilahdutti meitä puutöillään. Korkokengät eivät oikein näy, mutta voin vakuuttaa kostyymin olevan täydellinen.

Prinsessatunnelmissa,

Vesilaitos se jaksaa ilahduttaa

Meillähän on yhdeksän naapuritaloa. Viidellä meistä on yhteinen runkolinjasta tuleva veden jakelujohto. Siitä taasen kuhunkin taloon oma tonttijohtonsa.


No, nyt tuo jakelujohto vuotaa, tien alla, tietty syvällä. Vesilaitoksen mielestä sen vuotavan johdon nimi on kuitenkin tonttijohto ja näin ollen se on meidän kontollamme. Ja höpö höpö, me emme kunnan johtoa korjaa, se on heidän tehtävänsä. Siihen on ainakin 25000 hyvää syytä, naapurit ovat kanssamme samaa mieltä.


Tässä siis väännetään kättä vesilaitoksen miesten kanssa, turhaan sikäli, että vesilaissa jo kerrotaan jakelujohdon ja tonttijohdon määritelmät, siihen me nojaamme. No, vesilaitoksella on yhtä lailla ainakin 25000 syytä yrittää vierittää se meidän harteillemme.


Jää nähtäväksi, kelle ne syyt kasautuvat, eka päivänä elokuuta viimeistään pamahtaa, joko meiltä kaikilta vedet poikki tai sitten vesilaitoksen pinna katkeaa ja he avaavat tien ja korjaavat johtonsa. Hmm...


Mutta jottei ketutus liian kovaksi äidy, kannattaa mennä pihaansa tarkastelemaan. Ihan ensi alkuun kuitenkin otin pensasleikkurin ja päräytin naapurin orapihlajat, vastikkeena syksyllä tulevasta ihanasta mustikka- ja puolukkasadosta, josta pakastimeni tulee taas täyttymään. Nam! Kannattava vaihtokauppa, ainakin minun kannaltani :)

Siis kasveja meiltä. Tietääkö joku leijonankidan olevan kaksi- tai monivuotinen, meillä ainakin kukkii viimevuotinen.

Ylärivin keskikuva oli kovan työn takana, meillä on kokonaiset kaksi hapankirsikkaa ja ne piti saada samaan kuvaan.

Palava rakkaus, joku kiva keltainen kukka, peurankello ja ruusu hohtavat kilpaa auringossa.

Alarivin vasen on se, jota en vieläkään tunnista, jota keväällä jo ihmettelin, linkin takaa löytyy se ihmetys kasvitieteellisten tulppaanien juuresta. Kasvaa hyvin ja kukkiikin pian.

Saunan portaalta kurkistaa possu, ainoa patsas koko pihassa. Hän on kesinyt kaiken nahkansa jo pois, mutta aina vain jaksaa vahtia kukkiani.

Yläoikeassa kuvassa naapurimme romanttinen ruosteinen parveke, jota aina unettomina öinä saan ihailla näin kesäaikaan.

Ja viimeinen kuva kertokoon siitä, että olen tehnyt jotain muutakin kuin virkannut, olen ollut ekaa kertaa mattopyykillä, vanhan talon vanhan miehen kanssa saatiin ekat viisi mattoa pestyiksi, kuivumistilaa ei ole enempää. Jahka ne ovat kuivat, jatketaan.

Taidan siirtyä katselemaan naisten pallonlyöntiä tuonne lähikentän laidalle, josko nyt olisi saaliina pisteitäkin.

Ihanan aurinkoista iltaa, palataan kanavalle :)

Ihana huomen

Voiko päivä enää ihanammin alkaa? Jos nyt ajattelee, että heräsi pirteänä, ulkona hiljainen pilvisyys ja asteita parisenkymmentä, suurin osa perheestä koossa ja käsissä ihana kupillinen kahvia, voi vain todeta, ettei päivän alku juurikaan parantua voi :)

Sain, ja saimme, pitää hyvän ystäväni vierailulla muutaman päivän, vietimme "laatuaikaa" jutellen, jutellen ja parantaen maailmaa. Teimme traditionaaliset kesäkierrokset, leikimme turistia ja skoolasimme kesälomalle (useita kertoja). Totesimme ystävyytemme tulleen varhaiskeski-ikään, olemme tunteneet toisemme teini-iästä ja tämän vuoden kesäkuussa tuli ystävyydellemme ikää 30 vuotta, sillekin piti skoolata. Ystävyys tekee hyvää.

Meillähän oli kuukausi sitten lakkiaiset, sitä varten kokosin kerrosvadin kuppikakuille, tässä siitä vähän kummallinen kuva:

Ajatuksenani oli hankkia kirpulta lasivateja ja laseja. Honkkarista ostin liimaa, jolla ne liimasin yhteen. Ja kuten kuvasta näkyy, siinä tuli yllätys. Kuivuessaan lasit huurtuivat, ilmeisesti siitä liimasta, ovat huurteisia edelleen. Tehokeino siis... Hintaa vadille tuli neljä euroa, olen tyytyväinen.

Ja koska lakkiaisista puhuttiin, pitänee näyttää vielä tilannekuvaa eiliseltä:

Kupit, tai siis osa kupeista, ovat edelleen odottamassa kaapitusta, työpöydälläni. Mikähän siinä se vaikea on?

Pää kun on tällainen kun on, olen tehnyt siis niitä yksinkertaisia juttuja, olen virkannut tiskirättejä, ketjusilmukoita ja pylväitä, juuri riittävän haasteellisia minulle. Kilppariuutiset ovat juuri niin omituiset, kuin pelkäsinkin. Kilppariarvot ajettiin kiireellä alas, jotta voitaisiin leikata, kun ne nyt ovat alhaalla, niin minut laitettiin 4-6 kuukauden jonoon! Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Minä taidan ottaa tässä yhden puhelun ja hiukkasen keskustella.

Perheenäidin elämä tässä on nimittäin vähän hankalaa jos äiti vain nukkuu. Eilen otin vaatimattomat neljän tunnin päiväunet, seurustelin tunnin-pari ja jatkoin yöunilla. Aivan kuten vauvat. Tunnustan, avasin silmäni pari kertaa noiden neljän tunnin aikana, minua nimittäin häirittiin. Sen juukelinmoinen ukkosmyrsky herätti minut pari kertaa, salamat löivät lähelle ja pauke oli sen mukainen, herätti minut! Tietsikat ja telkut vain irti seinästä, ikkunat kiinni ja unta lisää. Herätessäni paistoi aurinko.

Puutarhassa ruusut kukkivat, sidoin ne eilen, en viitsi kuvata niitä ennen niiden asettumista uusiin muotoihinsa. Istutin ne viime kesänä uskomatta kykyihini kasvattaa ruusuja, mutta ainakin toistaiseksi olen onnistunut olemaan tappamatta niitä. Vaikkakin jätin ne oman onnensa nojaan viime syksynä lumen yllätettyä. Kevääseen saakka ne kyhjöttivät ruskeine lehtineen eteläseinustalla ja jo toukokuussa irrottelin kuivuneet lehdet uusien tieltä. Eipä kärsinyt, kait.

Ehkä ensi kerralla saisin aikaan jo kuvia huutokauppakäynnistämme, tein siis vain ja ainoastaan hyviä ja harkittuja ostoksia, itselleni niin tyypilliseen tapaan. Vitsi taas.

Hei, mukavaa kesäpäivää!