Juhlapäivä

Suomi vietti eilen juhlapäiväänsä. Minulle tärkeä asia.

Eräänä yönä viime viikolla näin unta, unessa lauloin. Aamulla herätessäni laulu soi edelleen päässäni, lähes kokonaisena, nuorena olen istunut nuotiolla ja laulanut tätä. Sanojen vajavaisuus vaivasi sen verran, että piti mennä nettiin katsomaan sanoitus kokonaansa. Ja mikä sopiikaan paremmin itsenäisyyspäivään kuin tuon laulun sanat, kas tässä:

Kuule veljeni,

tule luokseni,

mulla tiedossa salaisuus on.

Sulle kerron sen suuren ihmehen,

mulle paljon mi merkinnyt on.

Eilen illalla,

leirin nukkuissa,

hiivin hiljaa mä nuotion luo.

Hiillos hehkuva,

pian sammuva,

mua kutsuvi äärelleen tuo.

Silloin hiljaista,

kuulin kuisketta,

hiillos hehkuva äänteli näin:

Mua kuuntele, pienen katsehen,

luon mä aikoihin menneisihin.

Tässä ammoin jo,

roihus nuotio,

vietti erämies iltaansa näin.

Paistoi riistansa,

nukkui havuilla.

Kulki synkkihin metsihin päin.

Vuodet kuluivat,

polvet vaihtuivat,

sorti kansaasi vihollinen.

Nälkä ahdisti, tänne rakensi,

piilopirttinsä suomalainen.

Poistui sorron ies,

nousi suomen mies.

Vainolainen sai karkota pois.

Leirivalkeat silloin paloivat,

laulu soturien huulilla soi.

 

Sinä lapsonen nykyaikojen,

joka lahjaks sait vapahan maan.

Muista sorron yö, muinaiskansan työ.

Älä unhoita taistelujaan.

 

Hiillos himmeni, hehku tummeni.
Vielä istumaan äärelleen jäin.

Kiitos sanaton luota nuotion

nousi rinnastain taivohon päin.

 

 

Kuva Wikipediasta

Valmistaudutaan jouluun :)