Naamaillaan

Tiätteks, tää on ihan pöhköä. Istun koneella, juttelen naamakirjassa vanhan mieheni kanssa (vanha mies on vielä vanhemman miehen, isänsä, seurassa satakuntalaismaisemissa) ja hän keskustelee samalla kymmenen metrin päässä olevan keskilapsemme kanssa samaisessa naamakirjassa. Vasara on hukassa. Kukaan ei tiedä sen sijaintia, hylly ei siis valmistunutkaan tänään, kaivaudun kellariin huomenna. 

Siemeniä en ole kylvänyt, sipuleita kylläkin, niistäkin huomenna.

JK. Palaan naamailemaan...