Vanhassa talossa

Tämä olkoon tarina vanhasta talosta kauniin aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä.

Yksi tärkeä asia täällä blogissani ovat te, lukijat. Kommentoitte tai ette. Olen huono kommentteihinne vastaamaan, olette varmasti huomanneet. Jokikistä kommenttianne kuitenkin korkealle arvostan, kiitos teille, ne ovat tärkeitä minulle, vaikka sen huonosti osoitankin. Ja Virpi, sinä siellä, ihana saada sinulta viestiä vaikkei blogger yhteistyöhän taipuisikaan :)

Ajatukset ovat poukkoilleet villeinä pitkään. Olen tehnyt ja ollut tekemättä. Olen lukenut ja kirjoittanut. Olen pelännyt ja toivonut. Olen ollut rauhallinen ja olen ollut ahdistunut.

Aurinko kun tuolla paistaa, päätin jättää kaikenmaailman ajatukset muhimaan itsekseen, ja päätin tutustua Vanhaan Taloon kameran läpi. Ja voi auts!! Ei olisi pitänyt. Luulin meillä olevan suhtkoht siistiä, vääremmässä tuskin olisin voinut olla, auh!

Tästä nyt kierrokselle tähän hetkeen, meidän vanhaan taloomme, olkaa hyvät (ja minä kun olen minä, selitys aina löytyy...)

Astutaan siis kolmannesta ulko-ovesta sisään,

portaisiin.
Miksei kukaan ole istuttanut sipuleita,

kysynpä vaan.

Kassillinen.

Kukaan ei ole tyhjentänyt 

kuivausrumpua.

Pesty ja kuivattu sentään.

Siirrytään keittiöstä nopeasti eteen päin.

Vastassa on lipasto ja avoin sukkalaatikko.

Painitossuineen.

Meillä lämmitetään edelleen hehkulampuilla.

Ovat lisälämpö,

sanovat viisaat mitä tahtovat.

Niin, siis lampuillakin...

Meillä myös taiteillaan.

Maalit ja hamat.

Paljon.

Lakritsipulverin oikea säilytyspaikkahan 

on työpöydällä, 

uuden hienon testilämmittimen vierellä.

Auringonpaisteessa.

Anteeksi huono kuva,

tärähti kuten kuvaajakin.

Niin se lämmitin.

Ihan tulivoimainen.

Nuo sähköjohdot nyt vain sattuivat olemaan siinä...

ei pienintäkään siivousvimmaa havaittavissa...

Tästä lämmittimestä vielä lisää,

mikäli tuotekehitysosastomme kykenee

sitä esim. kaunistamaan.

Ideana siis:

eristeenä lautanen,

päällä leipävuoka,

jossa palaa neljä tuikkukynttilää

(joita lämpökynttilöiksikin kutsutaan...),

niiden päällä kukkaruukku, 

punasavinen(reikä on tukittu foliolla),

ja koko komeuden kruunaa kuuskytluvun kukkaruukku.

Toi lämpöasteita eilen illalla 

neljä kappaletta normaaliin lisää yhdessä isossa huoneessa.

Tässä siis vinkkiä jos Eino vie sähöt...

Matkan jatkuessa huomaamme 

jokun perheenjäsenen hankkineen pertsat.

Palmothin popot siis.

Muistaakseni kolme euroa.

Toisella työpöydällä.

Ja kääntäessämme katseemme vasemmalle,

huomaamme ankaran todellisuuden.

Katsokaa tuota pölymäärää. 

Kehyksissä on ollut uusi väri

jo kuukausia.
Äiti pikku kätösin suhutellut keskilapselleen seinäntäytettä.

Kukahan ne on tuohon jättänyt?
Keskeneräisinä.
Lasit jossakin.

Äkkiä eteenpäin.

Ruokasalin pöydältä löytyy 

suklaakakku.

Ei meillä mitään leivota.

Paitsi taas eilen.

Pikkulapsi.

Jälkiruokana hevosen sisäfilepihveille.

Huomattava omena-sitruuna-kurpitsatäyte.

Ja sitäpaitsi,

aika usein meillä käytetään jääkaappiakin...

Eteenpäin, sano mummo lumessa.

Meillä asustaa telkkuhuoneen sohvapöydällä

sotaisa joukko.

Löydätkö linnapihalla olevan sormuksen?

Ja örkkimaalaamo on vuorostaan viereisellä,

vähän pienemmällä pöydällä,

pöytä puolestaan odottaa maalausta valkoiseksi.

Odottanut vuoden.

Ja sännätään vielä kohti makkaria.

Tarkasti katsoessa huomaa, että kuvassa on pöytä.

Kuorrutettuna.

Vesipyssy,

kirjakokoelma,

hömppää, tietoa, lastenjuttuja, ja ja ja,

legoörkki,

rekka,

peli...

Samalta pöydältä, eri pää.

Orkideakirja.

Hotellipeli

Kuulapeli.

Tuntematon lahjakirja.

Ammattikirjallisuutta (vanhan miehen).

Lego.

Muumio. Viime vuodelta.

Seikkaillut siitä saakka eri puolilla taloa.

Miksen ole myynyt tuota pöytää?

Vieläkään?

Se odottaa vain verkkoon heittoa. 

Kuvatkin otettuna (toki, tyhjänä...)

Ja viimeinen huone. Makkari.

Arvaas mikä.

Minu vuonna kivi ja tuli tekemäni 

vanhan miehen aamutakki.

Mielenliikautuksellisista syistä en ihan kaikkia huoneita kuvannut. Keskilapsen huone mm. on niin kylmä, ettei sinne voinut nenäänsä näyttää.Vessa. Pieni. Ei ilmaistavaa. Kylppäri taitaisi saada viranomaiset liikkeelle, ainakin lastensuojelu olisi kiinnostunut. Ei ne kymmenet erilaiset kaakelit seinillä, mutta entä ne lattian irtolaatat? Entä tulisuudelma keskellä suihkukopin lattiaa? Sovitaankos, ettei kerrota kellekään ;) 

Entä eteinen numero kaksi? Sähkötön ja varjon puolella. Seinistä raavittu maalit pois. Matto sentään lattialla. Odottaa valkoista maalia... Eteinen numero kolme. Sinne ei pääse. Kattoon asti täynnä, varastona. Kyseisen eteisen kautta pitäisi päästä toiseen vessaan. Ei siis sattuneesta syystä pääse. Ei se tosin kovasti haittaakaan, pytty on lattialla viemärin vieressä. Ja vintillä olisi toistasataa neliötä niinsanottua tyhjää tilaa. Ei tosin tyhjää. Kaikki se tavara, joka olisi pitänyt hävittää jo vuosia sitten vaikkapa kaatopaikalle, majailee edelleen siellä. Tarttis varmaa tehrä jottai. Ehkä ensi kesänä. Näin olen ajatellut jo yli kymmenen vuotta.

Yhtään kauempaa ei kuvia olisi voinut ottaa. Nytkin rajaamalla sain kaikkein kamalimmat jutut pois.Ei olisi kestänyt silmää yhtään enempää. Enkä olisi voinut naamaani näyttää ulkopuolella kodin. Vai mitä Sirpa?